Pitkä viikonloppu meni tarpoessa eräässä Victorian hienoista luonnonpuistoista, Wilson Promontory National Park:issa (sijaitsee noin 4h ajomatkan päässä Melbournen keskustasta). Kolmen viikon reppureissu kuului erääseen kurssiini (eli oli ilmainen! :). Rinkoissa meillä oli vaatteet, ruuat, trangiat ja teltat parin yön ja kolmen päivän vaellusta varten. Tarvoimme 11 opiskelijan ja yhden oppaan porukoissa. Meidän porukka sai oppaaksi Andy:n, joka oli mukana myös Central Australia reissulla. Vaellusporukassamme oli paljon eri kansallisuuksia. Meidän kahden suomalaistytön lisäksi oli hollantilaisia, ausseja, panamalainen, meksikolaisia, jenkkejä ja saksalainen.
Perjantain taival oli hieman tylsää maastoa, mutta loppu vaiheessa pääsimme paratiisirannoille. Aivan mahtavaa sinistä vettä ja valkoista hiekkaa. Eikä ketään muuta lähettyvillä. Tässä luonnonpuistossa on mahdollista bongailla valaita, hylkeitä, pigviineitä ja delfiineitä, jos aikaa ja tuuria riittää. Näitä eksoottisia otuksia emme tällä kertaa nähneet, mutta onhan tässä vielä aikaa.
Ensimmäisellä leiripaikalla oli meidän lisäksi vain vanha pariskunta, joten oli mukavan rauhallista. Keittelimme mahtavat retkieväät trangialla ja nukuimme makeat yöunet teltassa. Illan pimeydessä lähdimme Helin kanssa suuntaamaan vessoille niin vompatti lähes tulkoon hyökkäsi päälle. Se pomppasi puskasta ihan kantapäiden takaa ja rynnisti polun toiselle puolelle puskaan. Rassulla ei vaan vauhti ollut kovin kovaa nillä tynkä jaloilla valtava kroppa mukana. Näimme myöhemmin illalla vielä toisen vompatin. Hurjan suloisia otuksia vaikka niistä kyllä varoiteltiin että voivat tosinaan olla agressiivisia. Miten hassulta tuntuukaan lukea kylttejä vaarallisista vompateista!
Aamulla sitten noustiin illan venyttelyistä huolimatta lihakset kipeinä. Ja Helin aamupaloja oli joku käynyt salaa nakertamassa. Mitä todennäköisimmin vaikka yritimme olla tarkkana niin illalla leirissä pyörineet opossumit olivat löytäneet Helin kätköt.
Toinen päivä tuntui aika rankalta kun lihakset olivat jo kipeinä ja päivän lenkki käsitti paljon ylös ja alas menoa. Mutta kiukulla siitäkin selvittiin. Ja hienoja maisemia nähtiin. Matkalle osui myös yksi yksinäinen wallabee.
Toisen yön leiripaikalla oli enemmän porukkaa, mutta paikka oli aivan mahtava. Aivan ihana suojainen ranta. Aamulla koko ranta oli ihan reijällinen. Ravut olivat käyneet valloittamassa rannan yön aikana. Muutamat saksetkin rannalta löytyi.
Ampiaisiin alkoi kyllä mennä hermo. Ne olivat koko ajan kimpussa. Alkumatkasta niitä säikyttiin, mutta kun ne vaan koko ajan pörräsivät rinkkojen ympärillä niin kumma kyllä niihin tottui. Eikä kukaan edes tullut pistetyksi. Kannatti myös tarkistaa ennen rinkan kinnilaittoa ettei sinne ollut eksynyt pienen pieniä skorpioneja.
Maisemat puistossa olivat kuin Jurasic Park-elokuvista. Sitä vaan odotettiin että milloinka lentolisko pöllähtää lentoon. Paratiisi rantoja toinen toisensa jälkeen. Mahtava paikka kaiken kaikkiaan.
Sunnuntaina kun pääsimme parkkipaikalle kolmesta ryhmästä ensimmäisenä niin kyllä oli aikamoinen voittajafiilis!!
