Kämpillä oli viikonloppuna hurja meno! Nykyään siis asutamme kahden tytön kanssa, jotka ovat sisaruksia, Stephany ja Amanda. Stefille tuli kaveri kyläilemään torstaina koko viikonlopuksi ja Amandan poikaystävä saapui perjantaina myöskin kolmen yön vierailulle. Sitten Whitesunday islands purjehduksella tapaamamme sveitsiläispariskunta soitti lauantaiaamuna olevansa Melbiksessä. Loppujen lopuksi meitä oli täällä kämpillä normaalin neljän sijaan kahdeksan henkeä! Sveitsiläiset ystävämme Katja ja Martin tosin yöpyivät parkkihallissa oman camping vanissään.
Perjantaina päädyimme Lygonille illalliselle tyttöjen kanssa. Ilta alkoi mukavasti viiniä maistelle ja ruokia maistellen. Siitä se muuttuikin sitten pahemmaksi sillä Atte löysi omasta pasta-annoksestaan lasin palan! Siis aika ison palan lasia!! Suht hintavan ravintolan annoksessa! Palautimme tämän annoksen ja Atelle alettiin laittaa uutta. Me muut jatkoimme syömistä kunnes Amandan annoksesta löytyi pala rautalankaa. Siinä vaiheessa alkoi hieman epäilyttää kaikkien ruuat. Muista annoksista ei kyllä löytynyt mitään, mutta kyllä vähän ruokahalu meni. Amandallekin laitettiin uusi annos. Emme siis maksaneet mitään ruuista tai kolmesta viinipullosta, mutta silti jäi vähän paha maku suuhun... Lasin paloja ja rautalankaa! Mitä ihmettä siellä keittiössä oikein tehtiin?!?
Iltaa lähdettiin sitten jatkamaan meidän kämpille ja olikin oikein hauskaa juhlia ja tutustua uusiin kämppiksiin vähän paremmin.
Lauantaina olikin sitten edessä Iinan synttäribileet Canterburryssä. Ilta meni mukavasti suklaakakkun ja muiden Iinan valmistamien herkkujen äärellä. Maiju majoittui tietysti Amazing Finnish Party Bucket:in viereen! Ja Claire löysi heti yhteyden Iinan suulaan aussikämppiksen kanssa. Katja ja Martinkin tulivat mukaan katselemaan lauantaillan menoa Melbiksessä. Iina vaikutti tyytyväiseltä synttärilahjasta, jonka olimme kimpassa hankkineet eli kevään uusissa väreissä oleva Country Road kassi.
Sunnuntaina oltiinkin sitten Ninan luona Faraday streetillä kokkailemassa.
Leivottiin ihania karjalanpiirakoita ja Nina äiti oli teki appelsiinimarmeladia. Siellä sitten herkutelttin taas ja istuttiin tyttöjen kanssa hekottamassa vaikka kuinka pitkään.
Viikonloppu olikin sitten täynnä ohjelmaa. Maanantai-iltana kokki Martin laittoi meille herkkupizzaa viimeisen illan kunniaksi sillä he lähtivät tiistai-iltana jatkamaan matkaa Great ocean roadille.
Ehtisiköhän sitä ikuna siivoomaan ja tekemään kouluhommia kun on koko ajan niin kamala kiire!? Nyt kyllä nautitaan hiljaisuudestan kun asunto on taas tyhjentynyt, vieraat lähteneet, Amanda töissä ja Stef käymässä vanhempiensa luona. Huh! Kamalaa kun viikonloput on rankempia kuin koulupäivät...
Rankat viikonloput...
Urheiluhulluutta ja takuurahoja
Tänään pääsimme vihdoin seuraamaan jännittävää footy-peliä MCG-stadionille. Footy on jalkapalloa aussisäännöillä ja se on hurjan suosittua täällä! Tänään pelasivat vastakkain Richmond Tigers and Hawthorn Hawks. Kaikki odottivat haukkojen voittoa, mutta tiikerit yllättivät ja veivät pelin ihan täysin. Osa katsojista otti häviön hieman liian tosissaan, mutta muuten footy näytti olevan oikein koko perheen viihdettä. Väliajalla pienet juniori pääsivät pelaamaan isolle kentälle yleisön eteen. Katsomossa oli koko perhe mummista pienimpään vipeltäjään. Peli itsessään oli näin ”turistin” mielestä lähinnä huvittavaa. Isot miehet tappelemassa pallosta. Siellä tönittiin ja härnättiin toisia. Pelin jälkihuumassa mentiinkin sitten Fitzroyn puutarhaan potkimaan ja heittelemään footy-palloa.
Täälläkin on olympialaishuuma korkeimmillaan. Meillä on jääkaapissa Australian muotoisia pihvejä, joita Atte mussuttaa kisoja seuraten. Vähän alkaa jo tympiä kun ei telkkarista paljon muuta näytetä kuin uintia – Australialaiset naiset kun ovat loistaneet siinä. Uudestaan ja uudestaan näytetään ottoja eri kulmista ja hehkutetaan Dream Teamiä ja Stefany Rice:a. Urheilijoiden mummot ja papat ja vanhat koulukaverit on kaivettu ruutuun kertomaan kuinka mahtavaa onkaan kun meidät tyttö/poika pärjää niin loistavasti. Ja kaikki on niin heaps ja niin HUGE. Joka ilta luetellaan kuinka monta mitalia Australialle tänään tuli ja miltä saldo tällä hetkellä näyttää. Yksi mitali ei enää olekaan mikään saavutus – niitä kun tuntuu tippuvat joka suunnasta.
Minäkin onnistuin sitten ekan kerran täällä olo aikana sairastamaan oikein kunnolla. Sairaalallakin jouduttiin pyörähtämään, mutta onneksi siitä päästin sitten aika nopeati yli. Kyllä taas kävi mielessä että onneksi on kunnon matkavakuutukset. Olisi kyllä kamalaa kipeänä miettiä miten paljon lääkärissä käynti maksaa.
Melbournessa tosiaan järjestetään paljon ihania festareita. Viime sunnuntaina käytiinkin nauttimassa festareiden parhaimmistoa. Tiedossa kun oli Chocolate Rush Festival. Siellä sitä sitten herkuteltiin erilaisilla suklaamaistiaisilla. Olipa kyllä herkkua. Tosin suklaatuliaisten sijaan mukaan lähti siideriä..!
Kaikki ei kuitenkaan ole ollut ihan yhtä makeaa viime aikoina. Edellisestä asunnostani kun ilmoitettiin että aikovat veloittaa minulta 600aud:ta eli noin 370euroa, koska olin kuulema rikkonut heidän vesialtaansa siihen kuntoon että se pitää vaihdattaa uuteen. Näinhän asia ei tietenkään ollut. Että suututti. Varsinkin kun minua on yritetty aiemminkin huijata siitä suunnasta. Onneksi pienellä valituksella asia selkeni ja minulle luvattiin koko pantti takaisin. Nyt sitä sitten odotellaan tilille saapuvaksi. Huvittavinta asiassa oli että kun menin illalliselle entisten kämppisteni kanssa niin selvisi että en ollut ensimmäinen. Yhtä intialaista poikaa oli yritetty veloittaa sama summa samasta syystä ja yhtä malesialaista tyttöä oli veloitettu 550aud:tä. Siellä siis yritetään vain lypsää rahaa opiskelijoilta. Yrittävät onneaan sillä UniLodgella asui paljon todella nuoria jenkkejä ja aasialaisia opiskelijoita, jotka eivät selvästikkään olleet oppineet pitämään puoliaan. Vaihtaripalautteeseen lähtee kyllä tiukkaa tekstiä.
Olemme Iinan kanssa käyneet hyvässä kasvisruokapaikassa lounaalla useampana päivänä tällä viikolla. Sieltä saa hyvää kasvissapuskaa 5dollarilla (n.3e). Paikan työntekijät ovat vapaaehtoisia ja se on ilmeisimmin jonkin näköinen Hare Krishna paikka. Ravintola on hyvin suosittu lounasaikaan, eikä siellä yritetä ihmisiä käännyttää lahkon jäseniksi. Mutta eikös kun otimme lauantaina Aten mukaan lounaalle niin latvialainen mummo tuli meille paasaamaan ja kutsumaan meitä temppeliin.
Viime aikoina olemmet törmänneet kamalasti suomalaisiin täällä Melbiksessä. Keskiviikkona istuttiin State Libraryssa Iinan kanssa, kun yht äkkiä vastapäätä istuva poika alkoi puhumaan meille suomeksi. Tänään kun kävelimme Iinan, Aten ja kahden oululaisen vaihtaritytön kanssa pois pelistä niin puutarhassa istuskeli neljä suomalaista puiston penkille. Tämähän alkaa jo tuntua turhankin kotoisalta. Suomea kuulee joka paikassa.
Asunnon metsästystä talvisessa Melbiksessä!
Täällä sitä ollaan takaisin kylmässä Melbiksessä. Se on outoa miten täällä tuo kylmyys tuntuu paljon pahemmalta kuin Suomessa. Australialaiset tuhahtelee meille kun valitetaan että on kylmää. Sanovat aina ettei tämä voi olla teille kylmää kun te olette tottuneet LUMEEN!! Eihän täällä nyt niin kylmä ulkona olekaan, noin 9-10 astetta plussaa. Ongelma onkin siinä että talot ovat ihan jäätävän kylmiä. Täällä ei osta rakentaa kunnon taloja, saati sitten lämmitysjärjestelmiä. Pahimmillaan saa illalla vetää sisällä pipon ja hanskat käteen ja silti paleltaa.
Mutta siis lauantai-iltana myöhään kotiuduttiin takaisin minun pieneen opiskelijahuoneeseeni. Sunnuntaiaamuna alettiin heti etsiä uutta asuntoa. Kierreltiin ja soiteltiin ja soiteltiin. Alkoi hieman turhauttaa kun ties kuinka moneen kyselyyn vastattiin että "ei me haluta pariskuntia" tai että "ei me haluta ketään niin lyhyeksi aikaa". Käytiin myös katsomassa yhtä kämppää Faraday streetillä, joka olis ollu pari sataa metriä edellisestä kämpästäni, mutta huone oli aika kaamea ja talon omistaja oli aika kammottava. Lisäksi vuokra mitä siitä pyydettiin tuntui aika hirveältä verrattuna siihen mitä sillä olisi saanut. Käytiin myös katsomassa yhtä oikein kivaa kämppää, mutta se olisi ollut sen verran kauempana keskustasta ja yliopistosta etten tiedä olisiko sieltä ikinä tullut lähdettyä mihinkään. Mutta sitten keskiviikkoaamuna löydettiin kiva paikka. Ja täällä sitä nyt ollaan.
Uusi koti sijaitsee ihan ydinkeskustan tuntumassa, Carlton Gardensien vieressä. Tämä on kolmen makuuhuoneen asunto. Meidän lisäksi täällä asuu kaksi sairaanhoitajatyttöä. Tyttöjä ei kyllä paljon ole näkynyt. Ne tulee tänne vaan nukkumaan kun tulevat yövuorosta sairaalalta. Meidän huoneessa ei ollut mitään kalusteita, mutta eipä ollut suurimmassa osassa paikoista joita käytiin katsomassa tai mitä olisi ollut tarjolla. Kävimmekin sitten kotoisasti Ikeassa ostamassa Queen size patja ja työpöytä ja Atelle kunnon työtuoli. Onneksi saatiin järjestettyä heti lauantaille kotiinkuljetus. Päästiin siis vihdoin nukkumaan kunnolla. Siellä UniLodgella kun oli vaan se single bed, jossa oli aika tuskaista kahdestaan nukkua. No, eipä tullut aamulla turhaan loikoiltua sängyssä, kun oli niin ahdasta.
Ihanaa kun voi jättää pesuaineita huoletta vessaan ja keittiössäkin on tilaa säilyttää tavaroita! :)
Niin ja seinät ovat vähän pahvia paksummat!
Koulukin alkoi maanantaina. Tosin ei siihen ole vielä oikein päässyt kiinni kun on ollut näitä muuttohommia ja Atte on ollut kipeenä ja kaikkea. Torstaina oltiin kyllä jo Scandi clubin lounaspizzoilla. Sinne otin Atenkin mukaan vähän tutustumaan yliopiston menoon. Myös uusi suomalaistyttö Lena oli eksynyt pizzalle.
Tiistaina olin tutustumassa Iinan uuteen Melbiksen kotiin tortillaillan merkeissa. Eilen illalla oltiin tuttuun tapaan Puggsissa, tällä kertaa juhlimassa Kasperin kotiin lähtöä. Mattekin lähtee huomenna maanantaina lentämään kohti Suomea. Hassua. Itsellekkin tulee vähän koti-ikävä kun kaikki muut alkaa jo palailla kotikonnuille. Toisaalta on aika kivaa aloittaa elely uudessa asunnossa täällä Melbiksessä. Ja toivottavasti kevät alkaa kohta koittaa. Odotan innolla taas niitä lämpöisiä kolmen kymmenen päiviä. Niitä kamalia jatkuvia 40 helteitä ei sitten olekaan niin ikävä.
Kyllä vaan - ollaan Australiassa! :)
