Spring Break

Cradle Mountain


Nyt on palattu loistavalta kevätlomareissulta! Aloitimme reissaamisen lentämällä todella aikaisella aamulennolla Melbiksestä Sydneyhyn. Siellä austeltiin ihan mukavassa hostellissa China townin nurkilla. Sydneyssä meidät yllätti helleaalto. Saavuimme sinne hieman viileästä Melbiksestä suoraan +32 asteen helteeseen. Että oli mukavaa! Sepä tarkoittikin sitten sitä että viikonloppuna tuli pakollisten Harbour Bridgen ja oopperatalon lisäksi tsekattua kuuluisa Bondi Beach. Atte jopa kävi kokeilemassa hyytävää merivettä.

Kävimme tekemässä veneajelun sillan ali ja oopperatalon edestä.Pistäydyttyä tuli myös museossa ihmettelemässä aboriginaalitaidetta ja juttuja nykyisistä ja jo sukupuuttoon kuolleista aussieläimistä. Makoiltiin myös auringonpaisteessa Hyde Parkissa, kierreltiin The Rockissa ja käytiin illallisella Aten kaverin Kallen kanssa, joka sattui olemaan samaan aikaan meidän kanssa Sydneyssä.

Sydneyssä siis nähtävyyksiä ja hellettä!

Sydneystä lennähdettiin parissa tunnissa Hobartiin, Tasmaaniaan. Siellä jatkui auringonpaiste, mutta lämpöasteet kyllä tipahtivat hetkessä. Hobart on mukava pieni satamakaupunki. Vietimme siellä päivän ihmettelemällä paikkoja. Illalla Iina liittyi matkajoukkueeseemme ja pääsimme surfaamaan yöksi mukavan aussiperheen sohvalle. Tai sohvalle... Iinalle oli varattu oma huone ja minä ja Atte saatiin ihan oma mökki. Siellä meille tarjottiin maukasta illallista ja suuri perhe oli lähes tulkoon täydellä kokoonpanolla paikalla. Myös tyttären puoliksi suomalainen poikaystävä Joe Pasanen oli paikalla. Joe oli juuri vieraillut Suomessa ja oli kovin innoissaan kaikesta Suomi jutuista. Talo sijaitsi Mt Nelsonilla ja illallisen jälkeen käytiinkin vielä näköalapaikalla katsomassa Hobartin yönäkymää.

Torstaina sitten käytiin hakemassa auto. Host perheemme jopa lainasi meille kaikenlaisia retkeilytarvikkeita Tassien ympärysreissuamme varten. Ja auttoivat meitä suunnittelemaan
hyvän reitin.

Aloitimme matkamme suuntaamalla itä-rannikolle katselemaan hienoja maisemia Hells Kitcheniin. Sieltä kipusimme ylöspäin Freycinet national parkiin, jonka reunalla yövyimme leirintäalueella mukavassa mökissä. Aamulla tehtiin reilu parin tunnin lenkki ylös katselupaikalle, josta näki Wineglass Bay:n ja sieltä alas rannalle ja takaisin ylös. Siellä tavattiin muutama kovin seurallinen wallabi (pieniä kenguruita), jotka olivat selkeästi nauttineet liikaa turistien jakelemista luvattomista herkuista.

Sieltä jatkoimme Launcestoniin, joka on toinen "iso" kaupunki Tasseissa. Siellä pääsimme yöpymään taiteilijakotiin vuorille. Pimeys oli jo ehtinyt laskeutua kun ajelimme metsänkeskellä hiekatietä sohvahoustimme luo. Piti ajella todella hiljaa sillä kaiken maailman kavereita hyppi kokoajan tielle. Näimme kymmenittäin wallabeita, yhden ihan aidon tasmaanian tuholaisen ja kaksi valtavan suloista vompattia. Vompateista tulikin koko reissun tähti. Aivan huippuja möhkäleitä, joita muun maailman meno ei paljon hetkauta. Varsinaisia vompatti pompatteja.
Tämä vuorilla suva sohvasurfaaja emäntämme varoitti että siellä on kaaos menossa että olkaa varautuneita. Vähän meitä jännitti että mikäköhän kaaos siellä on menossa, mutta ajateltiin että aina voidaan lähteä muualle jos siltä tuntuu. Mutta kun päästiin paikalle niin ei siellä mikään kaaos ollut. Niillä oli siellä vaan näyttelykierroksen suunnittelu kesken. Emäntämme oli kovin pahoillaan ettei ehtinyt pitkään seurustella meidän kanssa, mutta me olimme vain iloisiä että saimme olla rauhassa. Oltiin nimittäin aikas väsyneitä pitkän päivän jälkeen. Näyttely jota siellä suunniteltiin oli emäntämme kuolleen miehen töille, jotka olivat kokonaan nahasta tehtyjä soittimia.

Mielenkiintoisiin paikkoihin sitä siis päädyttiin tällekin reissulla.

Launcestonin jälkeen suunnistimme kohti Stanley- kylää, joka on tunnettu the Nutsista, joka nyt ei oikeastaan ole mitään muuta kuin kiva kallio. Stanley oli kuitenkin oikein kiva pikku kylä. Sinne päästyämme Footyn finaalipeli oli jo hyvässä vauhdissa. Niinpä me sitten suunnistimme paikalliseen pubiin katsomaan pelin loppuun. Ja riemuhan siellä nousi kattoon kun pelin voitti The Hawksit, joilla on toinen kotikenttä Tasseissa. Pelin loputtua siirryimme ravintolan puolelle syömään herkkuillallista. Pelin loputtua ravintola täyttyikin nopeasti perheistä, jotka selvästi olivat seuranneet peliä ja päättivät sen loputtua tulla kunnon sunnuntai-illalliselle. Herkkuillalisen jälkeen suunnattiin YHA hostelliin yöksi.

Aamulla sitten kiivettiin sille kuuluisalle The Nutille. Oli kyllä aikamoinen ylmäki! Ei paljoa pystysuorempaan voi polkua rakentaa. Alastulokin oli aikasta vaikeeta. Laiskemmat vierailijat käyttivät tuolihissiä, mutta sehän olisi pilannut koko ilon. Huipulla rupesikin sitten tuulemaan niin kovaa että sai tapella eteen päin. Hyvän aamulenkin jälkeen juotiinkin sitten kahvit siinä ainoassa The Nut Rock Cafèssa! ;)

Sitten olikin edessä matka kohti Cradle Mountania. Kun eväsvarastot olivat taas täynnä päädyimme pysähtymään Cradle Mountanin kahvilaan. Joka oli kyllä virhe. Olimme siis keskellä ei mitään ja kahvilarakennuksen edessä oli valtava parkkipaikka alue lähestulkoon tyhjänä. Parkkipaikalla oli muutama inva-paikka, joita tarkoituksella vältimme. Kun olimme saaneet parkattua niin varsinainen noita-akka tuli kiljumaan ovelle, että auto pitää välittömästi siirtää sillä se on inva-paikalla, Jota se ei ainakaan liikennemerkkien mukaan ollut. Ja tosiaan ulkona satoi räntää ja vieläkin valtava parkkipaikka oli lähestulkoon tyhjillään... Selvästikkään siellä ei ollut kahvilahenkilökunnalla parempaakaan tekemistä.

Seuraavaksi rupesimme metsästämään yöpaikkaa. Siihen asti koko Tasmaanian reissulla minne vain olimme menneet olivat hinnat olleet alhaalla ja yöpymispaikkoja vaikka millä mitalla. No, yht äkkiä Cradle Mountanilla olikin sitten ruuhka ja leirintäalueen sälli yritti kaupata meille YHA-hostelli sänkyjä hintaa 35aud:tä per nenu. Just joo. Hieman nauratti. Samalla se väitti että lähin kylä josta löydämme majoitusta on jossain 50km päässä. Miten se voi olla mahdollista kun koko saari ei ole kovin montaa kilometriä pitkä. :D (Koko meidän kiertomatkalla ajettiin 950km.) Ja tietysti tämä oli sitten se päivä kun vettä jä räntää satoi ja edes Atte, joka oli koko alku matkan ollut sitä mieltä että yövytään teltassa, ei ollu halukas telttailemaan. Onneksi me sitten viisaina tyttöinä ja poikina suunnattiin kansallispuiston neuvontatoimistoon ja kyseltiin sieltä. Ja niinpä kävi että löysimme suht läheltä ihan mukavan yöpymispaikan törkeän halpaan 10 dollaria per nenu hintaan ihka omassa huoneessa.

Illalla meitä hieman harmitti se että vettä tuli ja oli aikas kylmää. Mietiskelimme jo että jääkö koko hieno Cradle Mountain nyt näkemättä. Mutta aamun valjetessa ihana totuus yllätti meidät matkalla vuorelle. Mitä lähemmäs ajoimme sen lumisempaa oli. Kansallispuistossa oli vastassa ihana lumisade. Ja kaiken kruunasi vielä vompatti, joka köpötteli tien yli. Aivan ihana!
Tämän jälkeen me sitten päätimme hemmotella itseämme viimeisen varsinaisen reissupäivän kunniaksi (ja kaiken sen yöpymispaikassa säästetyn rahan takia) ja käytiin buffee aamiaisella Mountain Lodgella (koko paikan kallein majoituspaikka). Siellä tuli niiiiiiin sellainen olo kuin kaikissa leffoissa kun lähdetään laskettelulomalle ja yövytään vain niissä kalliissa resorteissa. Siellä takkatulen äärellä lumisade ikkunan takana syötiin masut täyteen ihania herkkuja.
Loisteliaan aamiaisen jälkeen olikin edessä pieni ajomatka vuoren juurelle, jossa teimme ihanassa lumisateessa about 2,5h lenkin Dove-järven ympäri vuoren juurella. Oli kyllä hassua nähdä palmupuita lumessa. Maisemat olivat aivan mahtavat ja muutenkin lenkki oli aivan mahtava.
Cradle Mountain oli siis aivan mahtava lopetus meidän matkalle! Lenkin jälkeen suuntasimme auton nokan takaisin Hobartiin, jonne saavuttiin illaksi valmistamaan lohikeittoa hosteillemme. Yövyimme siis saman perheen luona viimeisen ja ekan yön. Samalla saimme palautettua lainaamamme retkeilytarvikkeet. Teimme lohikeittoa suomalaiseen tyyliin kiitokseksi mahtavalle hostiperheelle.

Aamulla kävimme vielä ihmettelemässä kaupunkinäkymää Mt Wellingtonilta. Hurja ylös sekin kipusi ja huipulla olikin sitten ihan kamala myrsky ja sielläkin näkyi hieman lunta. Sen jälkeen hieman lounasta alhaalle aurinkoisessa Salamancan kaupunginosassa.

Tasmaania oli aivan mahtava ja loma oli ihan huippu. Kotimatkakin sujui oikein mukavasti, vaikkakin Atelle iski kamala flunssa vikana päivänä.

Kotiin päästyämme olikin sitten edessä pari päivää tiukkaa esseen kirjoitusta, mutta onneksi spring break reissut ei vielä siihen loppuneet. Meidän oli nimittäin kutsuttu aussikaverimme Angien kesäpaikkaan Sorrentoon, Mornington Peninsulaan. Siellä oli vastassa aivan valtava talo, jossa oli useita vierasmakuuhuoneita ja koko talo oli viimeisen päälle seilausteemalla ja merityylillä sisustettu, jopa vessapaperissa oli purjeveneiden kuvia. Ainut poikkeus tyylistä taisi olla meidän vierashuoneen seinällä riippunut Formula 1- aiheinen julistetaulu. Ja hassuinta siinä oli että voittajalistassa ekana olikin Keke Rosberg!

Perjantai-ilta Sorrennossa meni leppoisasti pelaillessa ja sangriaa nauttiessa. Seuraavana päivänä oli ihanan aurinkoista, joten suuntasimme ihmettelemään ympäristöä. Kävimme katsomassa "takarannan" jossa oli kovin tuulista ja isot kalliot. Sieltä kävelimme hakemaan lounaat ja suunnattiin nauttimaan herkuista "eturannalle", joka olikin sitten paljon suojaisampi ranta. Siellä istuttiin hiekassa syömässä lounasta ja nauttimassa auringonpaisteesta. Ihanaa!
Sorrento on pieni lomailukylä ja sieltä löytyi yksi pääkatu, jossa oli näin ihanan keväisenä viikonloppuna paljon säpinää ja ihania pieniä puoteja.

Lauantai menikin muuten oikein mukavissa merkeissä, vaikkakin Nina joutui käymään sairaalassa ja kaikkia vähän huoletti että miten siellä menee. Mutta illalispöytään päästyämme oli taas koko porukka koossa ja Ninakin oli paremmassa kunnossa.

Kaiken kaikkiaan siis onnistunut Spring Break, josta sai taas voimaa vaihto-opiskelun varsinaisen opiskeluosan loppurutistukseen!!!