Lähdön tunnelmaa

Vihdoinkin lämpimät säät ovat taas palanneet. Kyllä viikonloppuna kävi mielessä että hemskatti eikö tässä nyt pääse enää ollenkaan nauttimaan lämpöisitä keleistä ennen Suomeen paluuta. Ostosreissulla sunnuntaina alkoi taivaalta ihan yht äkkiä sataa rakeita... Mutta tänään oli taas lämmin.

Viimeisiä päiviä tässä vietetään. Minulla vielä yksi tentti torstaina, johon olen lueskellut. Muuten onkin päivät menny asioita järjestellessä ja tuliaisia ostelemassa. Huomenna mennään kesän ekaan Night Markettiin ja torstaina on läksiäiset. Viikonlopuksi mennään Ninan luo, joten eipä tässä ainakaan tekemisen puutetta ole.

Viime viikolla uuden 24/7 tietokoneluokan invavessan ovessa luki: "Crime scene - Do not enter!". Että mua ensin nauratti että onko joku varastanu niiden vessapaperit vai mitä. Mutta sitten siellä oli ihan poliisit siellä häsläämässä joidenkin jauheiden kanssa. Viime perjntaina kun menin tenttiin niin poliisit oli Exhibition buildingin edessä vahtimassa kun mentiin tekemään tenttiä. Aika hurjaksi mennyt tämä koulun käynti... Sitten muistin nähneeni tuon samaisen vessan seinään raapustettuna uhkauksen ja mieleeni tuli että voisikohan se liittyä tähän kuvioon.

Ärsyttävää kun näin vikoina päivinä alkaa kaikki loppua, eikä enää viittisi ostaa mitään isompia pakkauksia. Puheaika on loppu, tiskiaine on loppu, vessapaperi nyt on aina loppu tässä taloudessa... Miten ihmeen paljon nää aussit tarvii paperia sen takapuolensa pyyhintään?! Meillä menee vessapaperi rullia about 2 per päivä! Alkaa pikku hiljaa jo tämä kimppa-asuminen tympimään. Onneksi kohta saa sen ihka oman kodin taas haltuunsa. On se pidemmän päälle todella raivostuttavaa jakaa koti muiden "vieraiden" ihmisten kanssa. Onneksi Suomessa nämä jaetut kämpät ei se ainut vaihtoehto. Täällä se opiskelijoille ja pienituloisille oikeastaan on se ainut vaihtoehto.

Täällä muutenkin tämä kaupunkiasuminen on hassua. Ihmisiä yritetään houkutella muuttamaan keskustaan. Lähiöt täällä ovat aivan tukossa ja kaikki haluavat saada omakotitalon ja pihan. Keskustaan tullaan vain tekemään töitä.

Viime aikoina on taas alkanut tympimään tämä aussien "hälläväliä"-asenne. Ollaan yritetty myydä meidän tavaroita. Ainut ongelma on se että sovituilla ajoilla ei näytä olevan mitään merkitystä ja ilmoittaakaan ei viitsitä. Pöytä nyt onneksi saatiin helposti pois, mutta yksikin tuolin hakija on ollut moneen kertaan tulossa hakemaan, mutta eipä ole ikinä näkynyt. Ehkäpä huvittavinta oli se, että patjaa oli tulossa intialainen pariskunta tulossa katsomaan. Eipä näkynyt silloin kun oli sovittu. Pari tuntia (ja meidän kysely mailia) myöhemmin tuli puheli, että sopisko nyt, "ei voitu tulla kun oli niin huono ilma". Että anteeksi mitä? Jos pienen sateen takia ei voi lähteä ulos (tai tarttua siihen puhelimeen) niin kyllä on asiat huonosti. Mutta, pariskunta nyt kuitenkin ottaa meidän patjan, joten hyvä niin.

Ensi maanantaina siis alkaa matka kohti kotia. Nähdään pian!

Maisemia ja kannibaaleja

Viime viikolla sain kaksi ekaa tenttiä pois alta. Nyt on enää 3 jäljellä.

Ne on palkannu sinne tentteihin valvojiksi jotain eläkelläisiä, jotka on aivan yli-innokkaita tärkeän tehtävänsä hoitamisessa... Yhdenkin kanssa jouduin kinaamaan mun sanakirjasta vaikka oli lupalaput ja kaikki. Siitä sanakirjasta on oikeasti ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne touhottajat käy sitä koko ajan tarkistamassa. Kaikki jotka ohi kulkee. Se on enemmän häiriö kuin hyöty se kirja. Kerran olen yhden sanan sieltä löytänyt, jota olen tarvinnut. Kaikkien tenttien aikana koskenut siihen ehkä kolme kertaa. Jotenkin vaan on vähän turvallisempi olo kun se siinä vieressä on. Tosin harkitsen vakavasti että jätän koko opuksen kotiin lopuissa tenteissä.

Perjantaina tentin jälkeen lähdettiin käymään Eureka towerin 89:n kerroksen näköalapaikalla. Meidän on jo pitkään pitänyt siellä käydä, mutta ikinä ei ole saatu aikaiseksi. Olihan sieltä ihan kivat maisemat. Sieltä näki koko Melbiksen kaikki puolet. Tarjolla olisi ollut myös lasikuutio, johon saa mennä sisään ja se työntyy ulos rakennuksen seinästä. Kun kuutio on työntynyt ulos sen samennettu pintaa muuttu läpinäkyväksi särkymisäänellä tehostettuna. Ja sitten voikin katsella maisemaa myös sieltä jalkojen alta. Jätettiin se kuitenkin väliin, koska sehän oli tietysti lisämaksullinen ja tyydyttiin katsomaan muiden hämmästelyä.

Maisemien jälkeen mentiin katsomaan aussileffa, joka oli kuvattu Tasmaniassa. Olihan siellä tutun näköisiä maisemia. Leffa itsessään oli aika ällö. Siinä oli kannibaali-heimo, joka söi kylään eksyneitä turisteja. (Miten tuntuukin että kaikissa aussikauhuleffoissa tehdään jotain kamalaa packpackereille?) Juoneen kuuluneet tasmaaniantiikerit oli kyllä ihania (tasmaaniantiikerit ovat kuolleet sukupuuttoon). Tämän leffan jälkeen kyllä tulee paikallisten suosimista meatpie:sta mieleen jotain kuvottavaa...

Swotvac

Nokkakärsäsiilihän se siinä!

Viikko sitten juhlistimme viimeistä uni-päivää Iinan luona isolla porukalla syömällä suomalaista lohikeittoa, hapankorppuja ja karjalanpiirakoita. Iina oli lupaillut jo pitkään kokkailla suomiruokaa kansainvälisille kaveriporukalle, joten nyt tuli sille hyvä tilaisuus. Olipa muuten ihan älyttömän hyvää ruokaa!

Lauantaista maanantaihin me reissaattiin Aten kanssa The Great Ocean Roadilla, koska Atte ei vielä ollut sielläkään ehtinyt käydä. Saatiin oikein mukava auto vuokralle ja kaiken kaikkiaan oli ihan mukava reissu. Säät vaan ei oikein tällä kertaa suosineet. Reissua edeltävällä viikolla oli ollut ihan mahtavat ilmat ja sitten kun lähdettiin liikenteeseen niin tuli kylmempiä sateisia päiviä (ja täällä kun ei kovin usein sada niin tuuri oli kyllä erittäin huono). Käytiin sademetsälenkeillä ja katsomassa hienoja rantamaisemia. Ja nähtiimpä auringon laskiessa kuinka pingviinit nousivat isoissa laumoissa rantaan 12 Apostolin vieressä. Myös echidna eli kärsänokkasiili tuli bongattua ekaa kertaa ihan villinä luonnossa. Koaliakin piti taas käydä ihmettelemässä ja yksi kengurukin vilahti illan hämärässä. Ja tietysti ihania punaisia papukaijoja ja valkoisia keltatöyhtökavereita (kakaduja?).

Tiistaina 4.11. oli vuorossa Melbourne Cup Day eli laukkakisat. Iso juttu täällä päin. Aamulla kun käytiin palauttamassa auto niin keskustassa oli tunnelma kuin juhannuksena Helsingissä. Ketään ei missään ja lähes tulkoon kaikki kaupat oli kiinni. Me juhlistettiin kisoja pitämällä piknikkiä Carlton Gardenseilla ja pukeutumalla mekkoihin ja hattuihin/kukkiin. Olipahan aika hauskaa! Ja onneksi se aurinkokin tuli taas esiin synkän viikonlopun jälkeen.

Kaiken hurvittelun jälkeen iskikin sitten todellisuus - swotvac eli lukuloma oli jo hyvässä vauhdissa ja kirjojen kanssa ei ollut paljon tullut aikaa vietettyä. Sitä onkin sitten tässä viime päivät tehty ja tehdään vielä pari viikkoa.

Lukemisen ohella on kuitenkin myös rentouduttava, joten käytiin eilen kokeilemassa kasvisravintola Soul Food:ia. Sain jopa erittäin epäileväisen Atenkin suostuteltua mukaan - ja illan päätteksi Attekin joutui myöntämään että ruoka oli kyllä todella hyvää! Pari viikkoa sitten käytiin Iinan kanssa lounaalla toisessa kasvisravintolassa Vege Bar:issa, mikä sekin oli niiiiiiiin hyvää!! Näitä ihania (ja HALPOJA) kasvispaikkoja tulee kyllä ikävä.

Nyt taas uppoudun hetkeksi patologian ihmeelliseen maailmaan ennen kuin lähdemme ihmettelemään kasinoa ja tulishowta.