Lähdön tunnelmaa

Vihdoinkin lämpimät säät ovat taas palanneet. Kyllä viikonloppuna kävi mielessä että hemskatti eikö tässä nyt pääse enää ollenkaan nauttimaan lämpöisitä keleistä ennen Suomeen paluuta. Ostosreissulla sunnuntaina alkoi taivaalta ihan yht äkkiä sataa rakeita... Mutta tänään oli taas lämmin.

Viimeisiä päiviä tässä vietetään. Minulla vielä yksi tentti torstaina, johon olen lueskellut. Muuten onkin päivät menny asioita järjestellessä ja tuliaisia ostelemassa. Huomenna mennään kesän ekaan Night Markettiin ja torstaina on läksiäiset. Viikonlopuksi mennään Ninan luo, joten eipä tässä ainakaan tekemisen puutetta ole.

Viime viikolla uuden 24/7 tietokoneluokan invavessan ovessa luki: "Crime scene - Do not enter!". Että mua ensin nauratti että onko joku varastanu niiden vessapaperit vai mitä. Mutta sitten siellä oli ihan poliisit siellä häsläämässä joidenkin jauheiden kanssa. Viime perjntaina kun menin tenttiin niin poliisit oli Exhibition buildingin edessä vahtimassa kun mentiin tekemään tenttiä. Aika hurjaksi mennyt tämä koulun käynti... Sitten muistin nähneeni tuon samaisen vessan seinään raapustettuna uhkauksen ja mieleeni tuli että voisikohan se liittyä tähän kuvioon.

Ärsyttävää kun näin vikoina päivinä alkaa kaikki loppua, eikä enää viittisi ostaa mitään isompia pakkauksia. Puheaika on loppu, tiskiaine on loppu, vessapaperi nyt on aina loppu tässä taloudessa... Miten ihmeen paljon nää aussit tarvii paperia sen takapuolensa pyyhintään?! Meillä menee vessapaperi rullia about 2 per päivä! Alkaa pikku hiljaa jo tämä kimppa-asuminen tympimään. Onneksi kohta saa sen ihka oman kodin taas haltuunsa. On se pidemmän päälle todella raivostuttavaa jakaa koti muiden "vieraiden" ihmisten kanssa. Onneksi Suomessa nämä jaetut kämpät ei se ainut vaihtoehto. Täällä se opiskelijoille ja pienituloisille oikeastaan on se ainut vaihtoehto.

Täällä muutenkin tämä kaupunkiasuminen on hassua. Ihmisiä yritetään houkutella muuttamaan keskustaan. Lähiöt täällä ovat aivan tukossa ja kaikki haluavat saada omakotitalon ja pihan. Keskustaan tullaan vain tekemään töitä.

Viime aikoina on taas alkanut tympimään tämä aussien "hälläväliä"-asenne. Ollaan yritetty myydä meidän tavaroita. Ainut ongelma on se että sovituilla ajoilla ei näytä olevan mitään merkitystä ja ilmoittaakaan ei viitsitä. Pöytä nyt onneksi saatiin helposti pois, mutta yksikin tuolin hakija on ollut moneen kertaan tulossa hakemaan, mutta eipä ole ikinä näkynyt. Ehkäpä huvittavinta oli se, että patjaa oli tulossa intialainen pariskunta tulossa katsomaan. Eipä näkynyt silloin kun oli sovittu. Pari tuntia (ja meidän kysely mailia) myöhemmin tuli puheli, että sopisko nyt, "ei voitu tulla kun oli niin huono ilma". Että anteeksi mitä? Jos pienen sateen takia ei voi lähteä ulos (tai tarttua siihen puhelimeen) niin kyllä on asiat huonosti. Mutta, pariskunta nyt kuitenkin ottaa meidän patjan, joten hyvä niin.

Ensi maanantaina siis alkaa matka kohti kotia. Nähdään pian!

Maisemia ja kannibaaleja

Viime viikolla sain kaksi ekaa tenttiä pois alta. Nyt on enää 3 jäljellä.

Ne on palkannu sinne tentteihin valvojiksi jotain eläkelläisiä, jotka on aivan yli-innokkaita tärkeän tehtävänsä hoitamisessa... Yhdenkin kanssa jouduin kinaamaan mun sanakirjasta vaikka oli lupalaput ja kaikki. Siitä sanakirjasta on oikeasti ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne touhottajat käy sitä koko ajan tarkistamassa. Kaikki jotka ohi kulkee. Se on enemmän häiriö kuin hyöty se kirja. Kerran olen yhden sanan sieltä löytänyt, jota olen tarvinnut. Kaikkien tenttien aikana koskenut siihen ehkä kolme kertaa. Jotenkin vaan on vähän turvallisempi olo kun se siinä vieressä on. Tosin harkitsen vakavasti että jätän koko opuksen kotiin lopuissa tenteissä.

Perjantaina tentin jälkeen lähdettiin käymään Eureka towerin 89:n kerroksen näköalapaikalla. Meidän on jo pitkään pitänyt siellä käydä, mutta ikinä ei ole saatu aikaiseksi. Olihan sieltä ihan kivat maisemat. Sieltä näki koko Melbiksen kaikki puolet. Tarjolla olisi ollut myös lasikuutio, johon saa mennä sisään ja se työntyy ulos rakennuksen seinästä. Kun kuutio on työntynyt ulos sen samennettu pintaa muuttu läpinäkyväksi särkymisäänellä tehostettuna. Ja sitten voikin katsella maisemaa myös sieltä jalkojen alta. Jätettiin se kuitenkin väliin, koska sehän oli tietysti lisämaksullinen ja tyydyttiin katsomaan muiden hämmästelyä.

Maisemien jälkeen mentiin katsomaan aussileffa, joka oli kuvattu Tasmaniassa. Olihan siellä tutun näköisiä maisemia. Leffa itsessään oli aika ällö. Siinä oli kannibaali-heimo, joka söi kylään eksyneitä turisteja. (Miten tuntuukin että kaikissa aussikauhuleffoissa tehdään jotain kamalaa packpackereille?) Juoneen kuuluneet tasmaaniantiikerit oli kyllä ihania (tasmaaniantiikerit ovat kuolleet sukupuuttoon). Tämän leffan jälkeen kyllä tulee paikallisten suosimista meatpie:sta mieleen jotain kuvottavaa...

Swotvac

Nokkakärsäsiilihän se siinä!

Viikko sitten juhlistimme viimeistä uni-päivää Iinan luona isolla porukalla syömällä suomalaista lohikeittoa, hapankorppuja ja karjalanpiirakoita. Iina oli lupaillut jo pitkään kokkailla suomiruokaa kansainvälisille kaveriporukalle, joten nyt tuli sille hyvä tilaisuus. Olipa muuten ihan älyttömän hyvää ruokaa!

Lauantaista maanantaihin me reissaattiin Aten kanssa The Great Ocean Roadilla, koska Atte ei vielä ollut sielläkään ehtinyt käydä. Saatiin oikein mukava auto vuokralle ja kaiken kaikkiaan oli ihan mukava reissu. Säät vaan ei oikein tällä kertaa suosineet. Reissua edeltävällä viikolla oli ollut ihan mahtavat ilmat ja sitten kun lähdettiin liikenteeseen niin tuli kylmempiä sateisia päiviä (ja täällä kun ei kovin usein sada niin tuuri oli kyllä erittäin huono). Käytiin sademetsälenkeillä ja katsomassa hienoja rantamaisemia. Ja nähtiimpä auringon laskiessa kuinka pingviinit nousivat isoissa laumoissa rantaan 12 Apostolin vieressä. Myös echidna eli kärsänokkasiili tuli bongattua ekaa kertaa ihan villinä luonnossa. Koaliakin piti taas käydä ihmettelemässä ja yksi kengurukin vilahti illan hämärässä. Ja tietysti ihania punaisia papukaijoja ja valkoisia keltatöyhtökavereita (kakaduja?).

Tiistaina 4.11. oli vuorossa Melbourne Cup Day eli laukkakisat. Iso juttu täällä päin. Aamulla kun käytiin palauttamassa auto niin keskustassa oli tunnelma kuin juhannuksena Helsingissä. Ketään ei missään ja lähes tulkoon kaikki kaupat oli kiinni. Me juhlistettiin kisoja pitämällä piknikkiä Carlton Gardenseilla ja pukeutumalla mekkoihin ja hattuihin/kukkiin. Olipahan aika hauskaa! Ja onneksi se aurinkokin tuli taas esiin synkän viikonlopun jälkeen.

Kaiken hurvittelun jälkeen iskikin sitten todellisuus - swotvac eli lukuloma oli jo hyvässä vauhdissa ja kirjojen kanssa ei ollut paljon tullut aikaa vietettyä. Sitä onkin sitten tässä viime päivät tehty ja tehdään vielä pari viikkoa.

Lukemisen ohella on kuitenkin myös rentouduttava, joten käytiin eilen kokeilemassa kasvisravintola Soul Food:ia. Sain jopa erittäin epäileväisen Atenkin suostuteltua mukaan - ja illan päätteksi Attekin joutui myöntämään että ruoka oli kyllä todella hyvää! Pari viikkoa sitten käytiin Iinan kanssa lounaalla toisessa kasvisravintolassa Vege Bar:issa, mikä sekin oli niiiiiiiin hyvää!! Näitä ihania (ja HALPOJA) kasvispaikkoja tulee kyllä ikävä.

Nyt taas uppoudun hetkeksi patologian ihmeelliseen maailmaan ennen kuin lähdemme ihmettelemään kasinoa ja tulishowta.

Viimeinen viikko unia!

Tänään oli ukkosta ilmassa. Istuskelen kirjastossa ja kirjoittelen ihan viimoisen viimoista esseetä ja kuuntelen samalla tämän aamuista Animals In Society-luentoa netissä, jotenkin ihmellisesti kun en jaksanut luennolle asti raahautua. Toisaalta miksi ihmeessä sinne raahautua kun luennon voi kuunnella nauhoitettuna netissä ja luennon slidetkin voi aina ladata netistä... Mihin niitä luentosaleja enää oikeastaan tarvitaankaan?

Tänään olin myös vikoilla scandi-pizzoilla! Lupasivat kuitenkin vielä järjestää meille grillibileet ruotsalaisella kirkolla Toorakissa tenttien jälkeen! Hyvä niin. Se vain tarkoittaa sitä että vikalla Melbis viikolla ohjelma on seuraava: torstai aamuna tentti, illalla meidän läksiäiset, perjantaina grillaus ja lauantaina Ninan ja muiden valmistujaisjuhlat Ninan äidin luona. Ja maanantaina onkin sitten jo lento kotia kohti. Mutta niin kuin Iina sanoi että "on parempi lähteä kunnon rysäyksellä".

Eilen kävin viimein ostamassa itselleni matkamuistoksi Country Road- kanssi. Uhkailivat aamulla uutisissa että aussidollari on vahvistumassa, niin pitihän sitä sitten äkkiä rynnätä kaupaan ennen kuin liikaa vahvistuu. :D

Mutta vielä vähän kouluhommia, huomenna Iina luona ruokajuhlat lukukauden päättymisen kunniaksi ja lauantai aamuna road tripille!!!

Kevätjuttuja

Nyt on taas saatu tapella raha-asioista. Alkaa ihan todella harmittaa se että täällä on jatkuvasti saanut olla penäämässä omia rahojaan. Ensin sai tapella UniLodgen kanssa ja nyt autovuokraamon, josta ei meinata saada takuurahojamme täydessä summassa takaisin. Inhottavinta on kun oikein suututtaa ja pitää hoitaa asiat vieraalla kielellä, vaikka tekisi vaan mieli huutaa täyttä kurkkua kirosanoja suomeksi... Mutta onneksi tämä dollarin lasku ei ole meihin kamalasti vaikuttanut, kun euro on pitänyt pintansa. Täällä on muilla ulkomaalaisilla opiskelijoilla ollu aika ikävät paikat. Varsinkin islantilaiset on olleet aika pulassa kun islantilaiset pankit ovat kaatuneet ja he eivät ole saaneet pariin viikkoon sieltä rahaa ulos ollenkaan. Puhumattakaan siitä että kurssi on romahtanut.

Mutta, mutta kyllä tänne parempaakin kuuluu. Ihanat kevään hellepäivät hemmottelevat meitä viikonloppuisin. Hyvä että nimenomaan silloin kun on aikaa oikeasti istuskella auringossa ja nauttia lämmöstä. Tänäkin viikonloppuna pitäisi olla lämpöistä ja meillä on tiedossa lauantaille kahdet grillijuhlat ja sunnuntaille rintäsyöpävarainkeruu-aamiainen ja illalla Halloween partyt! Vappuna käytetyt pupu-vermeet pääsee taas käyttöön.

Enää alle 2 viikkoa unia jäljellä. Tosin tentit siihen päälle... Plääh... Nyt pitäisi ensi viikon perjantaihin mennessä vielä hoitaa kaikki muut hommat kuntoon. Sen jälkeen otetaan viikonloppu vapaata ja lähdetään Aten kanssa kiertelemään Victoriaa.

Eilen jouduin matkustamaan 1,5h suuntaansa Werribeehen paikalliseen eläinsairaalaan patologian leikkelyihin. Vähän kyllä tympi lähteä sinne asti, mutta eipä voi mittään. Vältyin sentään joka keskiviikkoiselta sinne ravaamiselta, kun en mennyt Introduction to Clinical Sciences- kurssille, vaan päätin tehdä sen ensi keväänä Suomessa. Hyvä niin. On saanut melkein joka keskiviikko tällä lukukaudella viettää kotiopiskelupäivää.

Viime viikolla tehtiin koulun kanssa "luokkaretkiä" toxikologian kurssin merkeissä. Keskiviikkona käytiin ihmettelemässä myrkyllisiä ja myrkyttyneitä eläimiä Melbourne Zoo:ssa ja torstaina myrkyllisiä kasveja The Royal Botanic Gardens:eilla. Sattui vielä ihanat ilmat niin mikäs siinä! Eläintarhassa päästiin matelijatalon takahuoneeseen tutustumaan ihan läheltä myrkkykäärmeisiin ja liskoihin.

Viikonloppuna veinkin Aten samaiselle kasvitieteelliselle puutarhalle. Siellä ihasteltiin kukkia ja ötököitä ja loikoiltiin auringossa. Tehtiin myös ilmainen kierros turistibussilla. Että oli hassua turisteilla niin tutussa paikassa. Pitäisi varmaan harrastaa samanlaisia aktiviteettejä joskus myös Helsingissä.

Pari viikkoa sitten käytiin Ninan kotona Castlemainin lähellä. Käytiin etsimässä Ninalle vaatteita 20-luku bileisiin ja istuttiin nauttimassa pirtelöistä Ninan äidin työpaikan terassilla. Sunnuntaina käytiin myös Teddy bear picnicillä ja jotkut uskaltautuivat myös uimaan aikamoisen hyiseen veteen... En minä!

Ensi viikolla on yliopistolla kaiken maailman farewell juttuja. Vaihtareille yhdet jutut ja sitten on eläinlääkiksen kakkosvuosikurssin shampanja-aamias-läksiäiset. Ne kun siirtyvät tämän lukukauden jälkeen kokonaan sinne Werribeehen. 3. ja 4. vuosikurssit tekevät kaikki opintonsa siellä. Ainoastaan 1. ja 2. on täällä Parkvillen kampuksella. Ja sitten on tietysti vikat scandi pizzat.

Hui, hui! Mutta nyt jatkamaan kouluhommia (juuri sain valmiiksi micron case study:t, joissa oli ihan julmettu homma! Jee,jee!).

Spring Break

Cradle Mountain


Nyt on palattu loistavalta kevätlomareissulta! Aloitimme reissaamisen lentämällä todella aikaisella aamulennolla Melbiksestä Sydneyhyn. Siellä austeltiin ihan mukavassa hostellissa China townin nurkilla. Sydneyssä meidät yllätti helleaalto. Saavuimme sinne hieman viileästä Melbiksestä suoraan +32 asteen helteeseen. Että oli mukavaa! Sepä tarkoittikin sitten sitä että viikonloppuna tuli pakollisten Harbour Bridgen ja oopperatalon lisäksi tsekattua kuuluisa Bondi Beach. Atte jopa kävi kokeilemassa hyytävää merivettä.

Kävimme tekemässä veneajelun sillan ali ja oopperatalon edestä.Pistäydyttyä tuli myös museossa ihmettelemässä aboriginaalitaidetta ja juttuja nykyisistä ja jo sukupuuttoon kuolleista aussieläimistä. Makoiltiin myös auringonpaisteessa Hyde Parkissa, kierreltiin The Rockissa ja käytiin illallisella Aten kaverin Kallen kanssa, joka sattui olemaan samaan aikaan meidän kanssa Sydneyssä.

Sydneyssä siis nähtävyyksiä ja hellettä!

Sydneystä lennähdettiin parissa tunnissa Hobartiin, Tasmaaniaan. Siellä jatkui auringonpaiste, mutta lämpöasteet kyllä tipahtivat hetkessä. Hobart on mukava pieni satamakaupunki. Vietimme siellä päivän ihmettelemällä paikkoja. Illalla Iina liittyi matkajoukkueeseemme ja pääsimme surfaamaan yöksi mukavan aussiperheen sohvalle. Tai sohvalle... Iinalle oli varattu oma huone ja minä ja Atte saatiin ihan oma mökki. Siellä meille tarjottiin maukasta illallista ja suuri perhe oli lähes tulkoon täydellä kokoonpanolla paikalla. Myös tyttären puoliksi suomalainen poikaystävä Joe Pasanen oli paikalla. Joe oli juuri vieraillut Suomessa ja oli kovin innoissaan kaikesta Suomi jutuista. Talo sijaitsi Mt Nelsonilla ja illallisen jälkeen käytiinkin vielä näköalapaikalla katsomassa Hobartin yönäkymää.

Torstaina sitten käytiin hakemassa auto. Host perheemme jopa lainasi meille kaikenlaisia retkeilytarvikkeita Tassien ympärysreissuamme varten. Ja auttoivat meitä suunnittelemaan
hyvän reitin.

Aloitimme matkamme suuntaamalla itä-rannikolle katselemaan hienoja maisemia Hells Kitcheniin. Sieltä kipusimme ylöspäin Freycinet national parkiin, jonka reunalla yövyimme leirintäalueella mukavassa mökissä. Aamulla tehtiin reilu parin tunnin lenkki ylös katselupaikalle, josta näki Wineglass Bay:n ja sieltä alas rannalle ja takaisin ylös. Siellä tavattiin muutama kovin seurallinen wallabi (pieniä kenguruita), jotka olivat selkeästi nauttineet liikaa turistien jakelemista luvattomista herkuista.

Sieltä jatkoimme Launcestoniin, joka on toinen "iso" kaupunki Tasseissa. Siellä pääsimme yöpymään taiteilijakotiin vuorille. Pimeys oli jo ehtinyt laskeutua kun ajelimme metsänkeskellä hiekatietä sohvahoustimme luo. Piti ajella todella hiljaa sillä kaiken maailman kavereita hyppi kokoajan tielle. Näimme kymmenittäin wallabeita, yhden ihan aidon tasmaanian tuholaisen ja kaksi valtavan suloista vompattia. Vompateista tulikin koko reissun tähti. Aivan huippuja möhkäleitä, joita muun maailman meno ei paljon hetkauta. Varsinaisia vompatti pompatteja.
Tämä vuorilla suva sohvasurfaaja emäntämme varoitti että siellä on kaaos menossa että olkaa varautuneita. Vähän meitä jännitti että mikäköhän kaaos siellä on menossa, mutta ajateltiin että aina voidaan lähteä muualle jos siltä tuntuu. Mutta kun päästiin paikalle niin ei siellä mikään kaaos ollut. Niillä oli siellä vaan näyttelykierroksen suunnittelu kesken. Emäntämme oli kovin pahoillaan ettei ehtinyt pitkään seurustella meidän kanssa, mutta me olimme vain iloisiä että saimme olla rauhassa. Oltiin nimittäin aikas väsyneitä pitkän päivän jälkeen. Näyttely jota siellä suunniteltiin oli emäntämme kuolleen miehen töille, jotka olivat kokonaan nahasta tehtyjä soittimia.

Mielenkiintoisiin paikkoihin sitä siis päädyttiin tällekin reissulla.

Launcestonin jälkeen suunnistimme kohti Stanley- kylää, joka on tunnettu the Nutsista, joka nyt ei oikeastaan ole mitään muuta kuin kiva kallio. Stanley oli kuitenkin oikein kiva pikku kylä. Sinne päästyämme Footyn finaalipeli oli jo hyvässä vauhdissa. Niinpä me sitten suunnistimme paikalliseen pubiin katsomaan pelin loppuun. Ja riemuhan siellä nousi kattoon kun pelin voitti The Hawksit, joilla on toinen kotikenttä Tasseissa. Pelin loputtua siirryimme ravintolan puolelle syömään herkkuillallista. Pelin loputtua ravintola täyttyikin nopeasti perheistä, jotka selvästi olivat seuranneet peliä ja päättivät sen loputtua tulla kunnon sunnuntai-illalliselle. Herkkuillalisen jälkeen suunnattiin YHA hostelliin yöksi.

Aamulla sitten kiivettiin sille kuuluisalle The Nutille. Oli kyllä aikamoinen ylmäki! Ei paljoa pystysuorempaan voi polkua rakentaa. Alastulokin oli aikasta vaikeeta. Laiskemmat vierailijat käyttivät tuolihissiä, mutta sehän olisi pilannut koko ilon. Huipulla rupesikin sitten tuulemaan niin kovaa että sai tapella eteen päin. Hyvän aamulenkin jälkeen juotiinkin sitten kahvit siinä ainoassa The Nut Rock Cafèssa! ;)

Sitten olikin edessä matka kohti Cradle Mountania. Kun eväsvarastot olivat taas täynnä päädyimme pysähtymään Cradle Mountanin kahvilaan. Joka oli kyllä virhe. Olimme siis keskellä ei mitään ja kahvilarakennuksen edessä oli valtava parkkipaikka alue lähestulkoon tyhjänä. Parkkipaikalla oli muutama inva-paikka, joita tarkoituksella vältimme. Kun olimme saaneet parkattua niin varsinainen noita-akka tuli kiljumaan ovelle, että auto pitää välittömästi siirtää sillä se on inva-paikalla, Jota se ei ainakaan liikennemerkkien mukaan ollut. Ja tosiaan ulkona satoi räntää ja vieläkin valtava parkkipaikka oli lähestulkoon tyhjillään... Selvästikkään siellä ei ollut kahvilahenkilökunnalla parempaakaan tekemistä.

Seuraavaksi rupesimme metsästämään yöpaikkaa. Siihen asti koko Tasmaanian reissulla minne vain olimme menneet olivat hinnat olleet alhaalla ja yöpymispaikkoja vaikka millä mitalla. No, yht äkkiä Cradle Mountanilla olikin sitten ruuhka ja leirintäalueen sälli yritti kaupata meille YHA-hostelli sänkyjä hintaa 35aud:tä per nenu. Just joo. Hieman nauratti. Samalla se väitti että lähin kylä josta löydämme majoitusta on jossain 50km päässä. Miten se voi olla mahdollista kun koko saari ei ole kovin montaa kilometriä pitkä. :D (Koko meidän kiertomatkalla ajettiin 950km.) Ja tietysti tämä oli sitten se päivä kun vettä jä räntää satoi ja edes Atte, joka oli koko alku matkan ollut sitä mieltä että yövytään teltassa, ei ollu halukas telttailemaan. Onneksi me sitten viisaina tyttöinä ja poikina suunnattiin kansallispuiston neuvontatoimistoon ja kyseltiin sieltä. Ja niinpä kävi että löysimme suht läheltä ihan mukavan yöpymispaikan törkeän halpaan 10 dollaria per nenu hintaan ihka omassa huoneessa.

Illalla meitä hieman harmitti se että vettä tuli ja oli aikas kylmää. Mietiskelimme jo että jääkö koko hieno Cradle Mountain nyt näkemättä. Mutta aamun valjetessa ihana totuus yllätti meidät matkalla vuorelle. Mitä lähemmäs ajoimme sen lumisempaa oli. Kansallispuistossa oli vastassa ihana lumisade. Ja kaiken kruunasi vielä vompatti, joka köpötteli tien yli. Aivan ihana!
Tämän jälkeen me sitten päätimme hemmotella itseämme viimeisen varsinaisen reissupäivän kunniaksi (ja kaiken sen yöpymispaikassa säästetyn rahan takia) ja käytiin buffee aamiaisella Mountain Lodgella (koko paikan kallein majoituspaikka). Siellä tuli niiiiiiin sellainen olo kuin kaikissa leffoissa kun lähdetään laskettelulomalle ja yövytään vain niissä kalliissa resorteissa. Siellä takkatulen äärellä lumisade ikkunan takana syötiin masut täyteen ihania herkkuja.
Loisteliaan aamiaisen jälkeen olikin edessä pieni ajomatka vuoren juurelle, jossa teimme ihanassa lumisateessa about 2,5h lenkin Dove-järven ympäri vuoren juurella. Oli kyllä hassua nähdä palmupuita lumessa. Maisemat olivat aivan mahtavat ja muutenkin lenkki oli aivan mahtava.
Cradle Mountain oli siis aivan mahtava lopetus meidän matkalle! Lenkin jälkeen suuntasimme auton nokan takaisin Hobartiin, jonne saavuttiin illaksi valmistamaan lohikeittoa hosteillemme. Yövyimme siis saman perheen luona viimeisen ja ekan yön. Samalla saimme palautettua lainaamamme retkeilytarvikkeet. Teimme lohikeittoa suomalaiseen tyyliin kiitokseksi mahtavalle hostiperheelle.

Aamulla kävimme vielä ihmettelemässä kaupunkinäkymää Mt Wellingtonilta. Hurja ylös sekin kipusi ja huipulla olikin sitten ihan kamala myrsky ja sielläkin näkyi hieman lunta. Sen jälkeen hieman lounasta alhaalle aurinkoisessa Salamancan kaupunginosassa.

Tasmaania oli aivan mahtava ja loma oli ihan huippu. Kotimatkakin sujui oikein mukavasti, vaikkakin Atelle iski kamala flunssa vikana päivänä.

Kotiin päästyämme olikin sitten edessä pari päivää tiukkaa esseen kirjoitusta, mutta onneksi spring break reissut ei vielä siihen loppuneet. Meidän oli nimittäin kutsuttu aussikaverimme Angien kesäpaikkaan Sorrentoon, Mornington Peninsulaan. Siellä oli vastassa aivan valtava talo, jossa oli useita vierasmakuuhuoneita ja koko talo oli viimeisen päälle seilausteemalla ja merityylillä sisustettu, jopa vessapaperissa oli purjeveneiden kuvia. Ainut poikkeus tyylistä taisi olla meidän vierashuoneen seinällä riippunut Formula 1- aiheinen julistetaulu. Ja hassuinta siinä oli että voittajalistassa ekana olikin Keke Rosberg!

Perjantai-ilta Sorrennossa meni leppoisasti pelaillessa ja sangriaa nauttiessa. Seuraavana päivänä oli ihanan aurinkoista, joten suuntasimme ihmettelemään ympäristöä. Kävimme katsomassa "takarannan" jossa oli kovin tuulista ja isot kalliot. Sieltä kävelimme hakemaan lounaat ja suunnattiin nauttimaan herkuista "eturannalle", joka olikin sitten paljon suojaisampi ranta. Siellä istuttiin hiekassa syömässä lounasta ja nauttimassa auringonpaisteesta. Ihanaa!
Sorrento on pieni lomailukylä ja sieltä löytyi yksi pääkatu, jossa oli näin ihanan keväisenä viikonloppuna paljon säpinää ja ihania pieniä puoteja.

Lauantai menikin muuten oikein mukavissa merkeissä, vaikkakin Nina joutui käymään sairaalassa ja kaikkia vähän huoletti että miten siellä menee. Mutta illalispöytään päästyämme oli taas koko porukka koossa ja Ninakin oli paremmassa kunnossa.

Kaiken kaikkiaan siis onnistunut Spring Break, josta sai taas voimaa vaihto-opiskelun varsinaisen opiskeluosan loppurutistukseen!!!

Parkkis-wallabi Tasmaaniassa

Video Tasmaanian reissulta.