On ihan hurjan vapautunut olo: enää yksi tentti jäljellä! Tosin nyt tuntuu siltä että se ei voisi vähempää kiinnostaa opiskella enää siihen... Joten pidin tänään vapaapäivä ja olen vaan tehny juttuja, jotka on jääny tenttien takia tekemättä (kuten nukkunut:). Ja Atte tulee lauantaina. Sillä on käynyt tosi huono tuuri – Hong Kongissa on satanu koko sen ajan kun se on siellä ollu ja seuraaviksikin päiviksi on luvattu ukkosta. Ja tietysti kun Atte lähtee perjantai-iltana niin sitten on luvattu aurinkoista viikonloppua! Näin se menee...
Ja kuukauden itä-rannikko reissu on jo ihan nurkan takana eli ensi viikon lauantaina!!! Jee!!
Kävin kämppisten kanssa yksi yö jäätelöllä. Olin ihan ihmeissäni että jäätelökioskit oli auki vielä yhden toista jälkeen illalla. Ei tullut mieleenkään että se olisi mahdollista... Ja muuten täältä saa niin hyvää jäätelöä! Nam! Mutta toisaalta onhan täällä ruokakaupatkin auki puoleen yöhön. Se oli aluksi aika outoa mennä ruokaostoksille puolen yön maissa. Ja siellä näkee ihmisiä pyjamat päällä paljain jaloin! Suoraan sängystä ostamaan yöpalaa. Hassua.
Hieman huvittaa näiden lopputentit. Ollaan niin järjettömän virallisia. Aina kun menee tenttiin niin tuntuu kun ylppäreihin menisi! Valtavat salit täynnä opiskelijoita, saliin saa mennä vasta tietyllä kellon lyömällä ja paikat on numeroitu. Jokaisen opiskelijan pitää katsoa salin edessä olevasta listasta mikä paikkanumero hänelle on annettu. Sitten valvojia kiertää ympäriinsä vaikka millä mitalla ja juomapulloakaan ei saa pulpetilla pitää vaan se pitää laittaa pulpetin alle. Kamala määrä lomakkeita pitää täyttää ja kaikkesta on tehty niiiiin vaikeet. Ja kyllä alkoi jo vähän ottaa päähän kun joku tuli kolmannen kerran kahden tunnin tentin aikana tarkistamaan onko mulla lupa mun sanakirjaan. Varsinkin kun siinä tentissä oli taas niin järjetön kiire – niin kuin täällä aina tenteissä on. Ei todellakaan ole tietoa miksi täällä järjestetään tällaisia kirjoituskilpailuja...
Mutta pian koittaa kuukauden vapaus! Jipii! Lämpöä ja rantoja ja paratiisisaaria.. ehkäpä myös vuoristoratoja ja luonnonpuistoja!
Niin ja olin aivan äimänä eilen: tajusin että olin oppinut käyttämään sanontaa ”No worries”!!! Se tuli ihan luonnollisesti kun keskustelin kirjaston lainaustiskin miehen kanssa. Outoa... Näin tämä kulttuuri tarttuu. Eli kun tulen Suomeen niin älkää ihmetelkö jos en ikinä ole missään perillä edes tunnin tarkkuudella.. ja edes pidä sitä mitenkään outona tai pahana asiana! Ja on aivan turhaa odottaa että aivot rupeaisi toimimaan ennen kello kymmentä aamulla – ei aamutenttejä, KIITOS!
Ja sinänsä oli jo outoa että keskustelin pitkät pätkät jonkun palveluammatissa olevan vieraan ihmisen kanssa. Ihmiset ovat kumman ystävällistä ja puheliasta sorttia täällä. Tosin mikäs siinä ollessa kun tänäänkin aurinko paistoi niin ihanasti ja oli muutenkin kovin ihanan leppoisa päivä!
Nelli oppii aussia!
Jäähyväisiä ja lopputenttejä!
Tänään sen sitten todella tajusin: Niin se vaan on aika lentänyt! Tänään on tasan 4kk siitä kun lento lähti Helsinki-Vantaalta kohti maapallon toista puolta. Että silloin jännitti! Kun pääsin Melbourneen en tuntenut täällä ketään ja kaikki oli aivan vierasta. Vähän pelotti mitä tästä tulee ja oliko tämä nyt ihan fiksu ratkaisu tänne yksinään lähteä. Muutamana päivänä olisi tehnyt mieli pakata kamat ja lähteä kotiin - koti-ikävä oli valtava ja välillä oikeen itketti.
Sitten se elämä alkoi täällä sujua. Löysin tuttuja, kavereita ja muutaman ystävän. Oma pieni huone asuntolassa alkoi tuntua jo kodilta ja turvapaikalta, vaikka kämppikset välillä ottikin päähän oikein olan takaa. Pian kuitenkin huomasin kuinka paljon huvia näistä kämppisten uusista käänteistä saikaan irti. Että sekopää pojan, Willin ja baby,baby-tytön jutuille onkaan naurettu. Keittiössä olemme myös kytänneet aasialaisten kokkauksia ja ihmetelleet kuinka 17 vuotiaat pojat kokkaavat mahti annoksia useamman tunnin illassa. On myös ihmetelty sammakkosuklaa-papereita käytävillä ja jopa löydetty syyllinen. Olen myös törmännyt outoon yölenkkeilijään meidän kerroksen käytävällä. Heliltä varastettiin ruokaa - kuinka sitä sitten saalistettiinkaan. Ja on sitä keskellä yötä juostu yöpuvussa uloskin palohälytyksen takia!
Ihmeellisesti Melbournen keskusta alkoi tuntua jo erittäin kodikkaalta ja ensin niin sekava kampusalue on jo ihan kotoisa. Parhaat ravintolat Lygonilla kyllä tiedetään ja Buggsin torstaibileet on ihan tuttua kamaa. Myös se paras italialainen jäätelöpaikka on tiedossa.
Nyt kun ajattelee taakse päin niin että tässä ajassa onkin ehtinyt tapahtua ja kuinka paljon onkaan opittu. En tiedä onko kielitaito parantunut, mutta ainakin sitä on oppinut käyttämään - pakko on ollut.
Olen myös kiertänyt ihanissa tapahtumissa ja tutustunut ihmeellisiin ihmisiin. On käyty formuloissa, vaeltamassa ja kiipeilemässä. Viime sunnuntaina japanilaiset naiset halusivat ottaa kuvia meidän kanssa - oltiinhan me liuta blondeja joulupukin maasta!
Tämä kaikki tuli mieleen nyt, kun jouduin sanomaan jäähyvästejä. Yht äkkiä sitä tajusi että en voi enää kokata Helin kanssa tai mennä sunnuntai-brunssille koko porukan kanssa.
Tänään oli ikävä päivä. Piti jättää jäähyväisiä, ulkona myrskyää ja kävin tekemässä aivan kamalan patologian tentin. Oli sellainen olo että tekisi mieli itkeä ja lähteä taas kotiin!
Mutta aikaisemminkin siitä olosta on selvitty. Yritin ajatella että kohta tämä olo ja tentit on jo historiaa ja ehkä mietin tätäkin päivää ja kauhutenttejä joskus haikeudella. Ei voi tietää! Yritin myös lohduttautua sillä ajatuksella että minun ei tarvitse saada tenteistä 90% pisteistä, niin kuin Georgioun (eli siis George Saksasta) pitää .
Minun pitää nyt yrittää vielä hetki keskittyä tähän lukukauteen, vaikka tuntuu että kukaan muu ei sitä enää tee! Mutta kohta kun se on tehty on edessä uudet seikkailut ja uusi puolisko vaihdostani voi alkaa. Tuntuu niin hassulta että teen kaiken vähän niin kuin uudestaan. Tänne tulee uusia vaihtareita - Taas pitää tutustua uusiin ihmisiin. Pitää etsiä uusi kämppä ja ehkä totutella uusiin kämppiksiin. Pitää valita uudet kurssit ja pääsee uusiin bileisiin ja uusiin tapahtumiin. Ja mikä parasta - tällä kertaa minun ei tarvitse sitä yksin tehdä sillä Atte tulee tänne reilun viikon päästä koko tulevaksi puoleksi vuodeksi! Sitä onkin odotettu ja suunniteltu! Ja nyt se aika on jo ihan oven takana. Atte tekee juuri viimeistä työtuntiaan ja ylihuomenna lento lähtee Suomesta.
Hurjaa miten aika kuluu ja asiat muuttuu. On tämä vaihdossa olo kyllä ollut rankkaa ja antoisaa. Niin kuin Heli tänään sanoi että "En kyllä uudestaan vaihtoon lähde. Vaikka tekisin kyllä tämän kaiken uudestaan." Näin se on ja aina pystyy! ;)
Toivottavasti seuraava puoli vuotta on yhtä antoisaa ja sekopäistä kuin viimeiset 4kk!
Ja pitäkäähän mulle peukkuja ja varpaita pystyssä tulevien tenttejen varalle siellä Suomessa! ;)
Ensimmäinen semester on ohi!
Lauantai 31.5.2008
Eka semesteri on ohi! Tosin tentit on vielä edessä ja yksi esseekin pitäisi vääntää. Mutta Aten tuloon on enää 3 viikkoa!
Äsken istuttiin meidän keittiössä juoruamassa niin ulkoa alkoi kauhea revity Daruden Sand stormia. Ei vaan bileitä paikallistettu. Se on niin hassua kun yht äkkiä kuulee jotain suomalaista täällä pallon toisella puolella.
Eilen juhlistettiin semesterin loppua ja ranskalaisen Alexia läksiäisiä. Aivan ihanassa talossa Alexia oli täällä asustellut. Ja mikä ihaninta – siellä ei ollu kokolattiamattoja! Luksusta... Muutenkin nyt läksiäisiä riittää. Torstaina oltiin viettämässä semesterin vikaa torstai-iltaa Buggsissa. Siellä kaikki vaihtarit oli juhlimassa. Suurin osa kun lähtee kesäkuun aikana takaisin koteihinsa. Kaikki tekee myös reissuja nyt juuri ennen kotiin lähtöä.
Nyt on pakko hieman avautua tästä koulun käynnistä täällä. Olen nyt muutamat tentit käynyt täällä tekemässä ja niissä ei ole mitään järkeä! Näillä on täällä joku kauhea tarve yrittää tehdä asioista vaikeampia kuin ne oikeasti on. Perjantaina kävin tekemässä tentin joka oli 20% mikrobiologian loppuarvosanasta. Siinä tentissä oli aikaa 20minuuttia ja kysymyksiä oli 12 joissa kaikissa oli a,b,c ja d kohdat eli yhteensä 48 kysymystä olisi pitänyt vääntää 20 minuuttiin. Ei mitään järkeä. Yksi kysymys oli niin pitkä ettei vaan ollut aikaa edes lukea koko kysymystä vaan piti skipata koko tehtävä. Ja tämä sama kaava toistuu kaikissa tenteissä. En voi ymmärtää miten tällä testataan kenenkään oppimista, kun ei ole edes aikaa kysymyksiä lukea! Tämä sama kaava toistuu kaikissa tenteissä. Kun tuollaisesta tentistä lähtee kotiin niin sitten vaan makaan sängyssä pää tyhjänä. Tulee aina sellainen kaikkensa antanut olo. Opettajilla on myös joku kauhea tarve pelotella niillä tenteillä. Ihan kuin ne toivoisi että opiskelijat pelkää tulla tenttiin.
Täällä ei myöskään periaatteessa voi uusia tenttejä. Jos täällä opiskelija reputtaa muutaman aineen vuoden aikana niin se tarkoittaa sitä että pitää vetää koko vuosi uudestaan. Myös ne aineet jotka jo läpäisi. No, mitäs tuosta kyllähän sitä aina on varaa ylimääräset 28000dollaria heittää menemään! Niin kuin yksi luokkakaverini päivitteli että hän ei ole varma pääseekö tästä vuodesta läpi. Mutta totesi sitten että äiti kyllä sanoi että älä huolehdi kyllä isi maksaa.
Täällä eläinlääkiksen kurssi on muodostettu niin että aina yksi semesteri opiskellaan kaikkia aineita yhtä aikaa ja sitten kaikista on tentit 3 viikon sisällä, kun semesteri loppuu. Eli näillä mun luokkakavereilla on nyt tulossa 9 tenttiä kolmen viikon sisään. Koska täällä on myös ihmeellinen tarve pitää yhdestä aineesta useampi tentti.
Esimerkiksi patologiasta on ollut kaksi pikatestiä 30min. Jotka on arvoltaan 10% ja sitten lopputenttien aikaan on yksi 60% tentti ja yksi 20% tentti. Ja tietysti ne on laitettu eri päiville.
Juu tentit täällä on ihan kamalia, mutta sellaisen positiivisen jutun voi sanoa että luentomuistarit saatiin käteen koko lukukaudella ekalla viikolla. Jokaiselle oli poltettu oma cd, jolla oli kaikki luentomuistarit. Ne muistarit ei ollu pelkkiä slideja vaan ihan kunnon kirjoituksia aiheesta. Niin että täällä ei oikeastaan kukaan hanki kirjoja, vaan niitä opettajien valmistamia ”kappaleita” aiheesta luetaan. Jos sitten tarvitsee vähän tarkennusta tai joku asia on epäselvä niin sitten voi pistäytyä kirjastosta lainaamassa kirjoja. Kirjastotätimme on myös aivan loistava Tammy. Tammy pitää meille aina karkkipäivän perjantaisin. Eli siis kirjastosta voi aina luentotauolla käydä napsimassa lollieseja. Täällä kun kaikki karkit on lolly. Ei vaan tikkarit niin kuin voisi kuvitella...
Täällä eläinlääkärit opiskelee vain 4 vuotta mikä on kyllä hurjan lyhyt aika. Mutta ne onkin valmistuessaan vain kandeja. Niin kuin kaikki täällä. Yleisesti ottaen ihmiset opiskelee yliopistolla vaan 3 vuotta ja sitten töihin. Ja täällä on todella nuoria ihmisiä yliopistolla. Tässä munkin kerroksessa asuu singaporelainen poika, joka on vasta 17 ja on yliopistolla! Hurjaa!
Täällä ei yleensä ole luentoja perjantaisin. Tai siis muissa tiedekunnissa ei ole luentoja perjantaisin, mutta meidän tiedekunnassa aloitetaan luennot tuntia aikaisemmin kuin muina viikonpäivinä. Yleensä täällä koulupäivä on 9-5, mutta perjantaisin 8-5. Tämähän on niin kovin loogista... Onneksi en tee kaikkia kursseja, mitä muut tekevät. Eihän täällä ehtisi muuta tehdä kun kuluttaa luentosalin penkkejä!
Pejantaina olin luennolla, joka käsitteli alpakoita! Meillä oli luennoimassa alpakoihin erikoistunut eläinlääkäri. Se oli aikas hupaisaa. Hassuja otuksia ne alpakat onkin.
Samalla kurssilla kanssani on yksi poika, joka on ollut vaihdossa Suomessa vuoden. Asunut Porvossa ihan Brunebergin makeistehtaan vieressä ja käynyt suomen tunneilla Nikkilän lukiolla. Tosi hassua. Tykkää salmiakista. Se on hassua kun se tajuaa suomalaisia sanoja ja juttuja niin kuin karjalanpiirakat, kossut ja heset. Olen jo luvannut ottaa Aten tuliaissalmiakkeja mukaani kouluun.
Ja koska ollaan Melbournessa niin säästä vielä sen verran että täällä alkaa olla talvi jo pitkällä. Asteita on toisinaan vieläkin +18. Joten ei toistaiseksi ole vielä jäädytty!
Maanantai 2.6.2008
Eilen oli tosi sumuista. Koko kaupunki oli paksun sumukerroksen peitossa. Erityisesti tuo keskustan alue. Tuolta meidä keittiön ikkunasta kun ulos katsoi niin mitään valoja ei näkynyt mistään. Tuntui kuin huppu olisi talon päälle vedetty. Yleensä meidän keittiön ikkunasta näkyy kaikki keskustan valot.
Eilen käytiin Helin ja Maijun kanssa sunnuntailounaalla Lygon streetillä ja kotimatkalla pistäydyttiin The Original Lolly Store:ssa. Ja mitä me sieltä löydettiinkään: Pandan lakuja!!! Kyllä vaan Panda, Made in Finland, Vaajakoski. Aivan huippua. Kruunasi kyllä se jälkkäri meidän sunnuntailounaan.
Nyt jatkan aherrusta. Enää muutama sata sanaa ja essee on hoidossa. Sitten voi rauhassa sukeltaa virusten ihmeelliseen maailmaan.
