Nelli oppii aussia!

On ihan hurjan vapautunut olo: enää yksi tentti jäljellä! Tosin nyt tuntuu siltä että se ei voisi vähempää kiinnostaa opiskella enää siihen... Joten pidin tänään vapaapäivä ja olen vaan tehny juttuja, jotka on jääny tenttien takia tekemättä (kuten nukkunut:). Ja Atte tulee lauantaina. Sillä on käynyt tosi huono tuuri – Hong Kongissa on satanu koko sen ajan kun se on siellä ollu ja seuraaviksikin päiviksi on luvattu ukkosta. Ja tietysti kun Atte lähtee perjantai-iltana niin sitten on luvattu aurinkoista viikonloppua! Näin se menee...

Ja kuukauden itä-rannikko reissu on jo ihan nurkan takana eli ensi viikon lauantaina!!! Jee!!

Kävin kämppisten kanssa yksi yö jäätelöllä. Olin ihan ihmeissäni että jäätelökioskit oli auki vielä yhden toista jälkeen illalla. Ei tullut mieleenkään että se olisi mahdollista... Ja muuten täältä saa niin hyvää jäätelöä! Nam! Mutta toisaalta onhan täällä ruokakaupatkin auki puoleen yöhön. Se oli aluksi aika outoa mennä ruokaostoksille puolen yön maissa. Ja siellä näkee ihmisiä pyjamat päällä paljain jaloin! Suoraan sängystä ostamaan yöpalaa. Hassua.

Hieman huvittaa näiden lopputentit. Ollaan niin järjettömän virallisia. Aina kun menee tenttiin niin tuntuu kun ylppäreihin menisi! Valtavat salit täynnä opiskelijoita, saliin saa mennä vasta tietyllä kellon lyömällä ja paikat on numeroitu. Jokaisen opiskelijan pitää katsoa salin edessä olevasta listasta mikä paikkanumero hänelle on annettu. Sitten valvojia kiertää ympäriinsä vaikka millä mitalla ja juomapulloakaan ei saa pulpetilla pitää vaan se pitää laittaa pulpetin alle. Kamala määrä lomakkeita pitää täyttää ja kaikkesta on tehty niiiiin vaikeet. Ja kyllä alkoi jo vähän ottaa päähän kun joku tuli kolmannen kerran kahden tunnin tentin aikana tarkistamaan onko mulla lupa mun sanakirjaan. Varsinkin kun siinä tentissä oli taas niin järjetön kiire – niin kuin täällä aina tenteissä on. Ei todellakaan ole tietoa miksi täällä järjestetään tällaisia kirjoituskilpailuja...

Mutta pian koittaa kuukauden vapaus! Jipii! Lämpöä ja rantoja ja paratiisisaaria.. ehkäpä myös vuoristoratoja ja luonnonpuistoja!

Niin ja olin aivan äimänä eilen: tajusin että olin oppinut käyttämään sanontaa ”No worries”!!! Se tuli ihan luonnollisesti kun keskustelin kirjaston lainaustiskin miehen kanssa. Outoa... Näin tämä kulttuuri tarttuu. Eli kun tulen Suomeen niin älkää ihmetelkö jos en ikinä ole missään perillä edes tunnin tarkkuudella.. ja edes pidä sitä mitenkään outona tai pahana asiana! Ja on aivan turhaa odottaa että aivot rupeaisi toimimaan ennen kello kymmentä aamulla – ei aamutenttejä, KIITOS!

Ja sinänsä oli jo outoa että keskustelin pitkät pätkät jonkun palveluammatissa olevan vieraan ihmisen kanssa. Ihmiset ovat kumman ystävällistä ja puheliasta sorttia täällä. Tosin mikäs siinä ollessa kun tänäänkin aurinko paistoi niin ihanasti ja oli muutenkin kovin ihanan leppoisa päivä!