Vihdoinkin lämpimät säät ovat taas palanneet. Kyllä viikonloppuna kävi mielessä että hemskatti eikö tässä nyt pääse enää ollenkaan nauttimaan lämpöisitä keleistä ennen Suomeen paluuta. Ostosreissulla sunnuntaina alkoi taivaalta ihan yht äkkiä sataa rakeita... Mutta tänään oli taas lämmin.
Viimeisiä päiviä tässä vietetään. Minulla vielä yksi tentti torstaina, johon olen lueskellut. Muuten onkin päivät menny asioita järjestellessä ja tuliaisia ostelemassa. Huomenna mennään kesän ekaan Night Markettiin ja torstaina on läksiäiset. Viikonlopuksi mennään Ninan luo, joten eipä tässä ainakaan tekemisen puutetta ole.
Viime viikolla uuden 24/7 tietokoneluokan invavessan ovessa luki: "Crime scene - Do not enter!". Että mua ensin nauratti että onko joku varastanu niiden vessapaperit vai mitä. Mutta sitten siellä oli ihan poliisit siellä häsläämässä joidenkin jauheiden kanssa. Viime perjntaina kun menin tenttiin niin poliisit oli Exhibition buildingin edessä vahtimassa kun mentiin tekemään tenttiä. Aika hurjaksi mennyt tämä koulun käynti... Sitten muistin nähneeni tuon samaisen vessan seinään raapustettuna uhkauksen ja mieleeni tuli että voisikohan se liittyä tähän kuvioon.
Ärsyttävää kun näin vikoina päivinä alkaa kaikki loppua, eikä enää viittisi ostaa mitään isompia pakkauksia. Puheaika on loppu, tiskiaine on loppu, vessapaperi nyt on aina loppu tässä taloudessa... Miten ihmeen paljon nää aussit tarvii paperia sen takapuolensa pyyhintään?! Meillä menee vessapaperi rullia about 2 per päivä! Alkaa pikku hiljaa jo tämä kimppa-asuminen tympimään. Onneksi kohta saa sen ihka oman kodin taas haltuunsa. On se pidemmän päälle todella raivostuttavaa jakaa koti muiden "vieraiden" ihmisten kanssa. Onneksi Suomessa nämä jaetut kämpät ei se ainut vaihtoehto. Täällä se opiskelijoille ja pienituloisille oikeastaan on se ainut vaihtoehto.
Täällä muutenkin tämä kaupunkiasuminen on hassua. Ihmisiä yritetään houkutella muuttamaan keskustaan. Lähiöt täällä ovat aivan tukossa ja kaikki haluavat saada omakotitalon ja pihan. Keskustaan tullaan vain tekemään töitä.
Viime aikoina on taas alkanut tympimään tämä aussien "hälläväliä"-asenne. Ollaan yritetty myydä meidän tavaroita. Ainut ongelma on se että sovituilla ajoilla ei näytä olevan mitään merkitystä ja ilmoittaakaan ei viitsitä. Pöytä nyt onneksi saatiin helposti pois, mutta yksikin tuolin hakija on ollut moneen kertaan tulossa hakemaan, mutta eipä ole ikinä näkynyt. Ehkäpä huvittavinta oli se, että patjaa oli tulossa intialainen pariskunta tulossa katsomaan. Eipä näkynyt silloin kun oli sovittu. Pari tuntia (ja meidän kysely mailia) myöhemmin tuli puheli, että sopisko nyt, "ei voitu tulla kun oli niin huono ilma". Että anteeksi mitä? Jos pienen sateen takia ei voi lähteä ulos (tai tarttua siihen puhelimeen) niin kyllä on asiat huonosti. Mutta, pariskunta nyt kuitenkin ottaa meidän patjan, joten hyvä niin.
Ensi maanantaina siis alkaa matka kohti kotia. Nähdään pian!
Lähdön tunnelmaa
Maisemia ja kannibaaleja
Viime viikolla sain kaksi ekaa tenttiä pois alta. Nyt on enää 3 jäljellä.
Ne on palkannu sinne tentteihin valvojiksi jotain eläkelläisiä, jotka on aivan yli-innokkaita tärkeän tehtävänsä hoitamisessa... Yhdenkin kanssa jouduin kinaamaan mun sanakirjasta vaikka oli lupalaput ja kaikki. Siitä sanakirjasta on oikeasti ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne touhottajat käy sitä koko ajan tarkistamassa. Kaikki jotka ohi kulkee. Se on enemmän häiriö kuin hyöty se kirja. Kerran olen yhden sanan sieltä löytänyt, jota olen tarvinnut. Kaikkien tenttien aikana koskenut siihen ehkä kolme kertaa. Jotenkin vaan on vähän turvallisempi olo kun se siinä vieressä on. Tosin harkitsen vakavasti että jätän koko opuksen kotiin lopuissa tenteissä.
Perjantaina tentin jälkeen lähdettiin käymään Eureka towerin 89:n kerroksen näköalapaikalla. Meidän on jo pitkään pitänyt siellä käydä, mutta ikinä ei ole saatu aikaiseksi. Olihan sieltä ihan kivat maisemat. Sieltä näki koko Melbiksen kaikki puolet. Tarjolla olisi ollut myös lasikuutio, johon saa mennä sisään ja se työntyy ulos rakennuksen seinästä. Kun kuutio on työntynyt ulos sen samennettu pintaa muuttu läpinäkyväksi särkymisäänellä tehostettuna. Ja sitten voikin katsella maisemaa myös sieltä jalkojen alta. Jätettiin se kuitenkin väliin, koska sehän oli tietysti lisämaksullinen ja tyydyttiin katsomaan muiden hämmästelyä.
Maisemien jälkeen mentiin katsomaan aussileffa, joka oli kuvattu Tasmaniassa. Olihan siellä tutun näköisiä maisemia. Leffa itsessään oli aika ällö. Siinä oli kannibaali-heimo, joka söi kylään eksyneitä turisteja. (Miten tuntuukin että kaikissa aussikauhuleffoissa tehdään jotain kamalaa packpackereille?) Juoneen kuuluneet tasmaaniantiikerit oli kyllä ihania (tasmaaniantiikerit ovat kuolleet sukupuuttoon). Tämän leffan jälkeen kyllä tulee paikallisten suosimista meatpie:sta mieleen jotain kuvottavaa...
Swotvac
.JPG)
Nokkakärsäsiilihän se siinä!
Viikko sitten juhlistimme viimeistä uni-päivää Iinan luona isolla porukalla syömällä suomalaista lohikeittoa, hapankorppuja ja karjalanpiirakoita. Iina oli lupaillut jo pitkään kokkailla suomiruokaa kansainvälisille kaveriporukalle, joten nyt tuli sille hyvä tilaisuus. Olipa muuten ihan älyttömän hyvää ruokaa!
Lauantaista maanantaihin me reissaattiin Aten kanssa The Great Ocean Roadilla, koska Atte ei vielä ollut sielläkään ehtinyt käydä. Saatiin oikein mukava auto vuokralle ja kaiken kaikkiaan oli ihan mukava reissu. Säät vaan ei oikein tällä kertaa suosineet. Reissua edeltävällä viikolla oli ollut ihan mahtavat ilmat ja sitten kun lähdettiin liikenteeseen niin tuli kylmempiä sateisia päiviä (ja täällä kun ei kovin usein sada niin tuuri oli kyllä erittäin huono). Käytiin sademetsälenkeillä ja katsomassa hienoja rantamaisemia. Ja nähtiimpä auringon laskiessa kuinka pingviinit nousivat isoissa laumoissa rantaan 12 Apostolin vieressä. Myös echidna eli kärsänokkasiili tuli bongattua ekaa kertaa ihan villinä luonnossa. Koaliakin piti taas käydä ihmettelemässä ja yksi kengurukin vilahti illan hämärässä. Ja tietysti ihania punaisia papukaijoja ja valkoisia keltatöyhtökavereita (kakaduja?).
Tiistaina 4.11. oli vuorossa Melbourne Cup Day eli laukkakisat. Iso juttu täällä päin. Aamulla kun käytiin palauttamassa auto niin keskustassa oli tunnelma kuin juhannuksena Helsingissä. Ketään ei missään ja lähes tulkoon kaikki kaupat oli kiinni. Me juhlistettiin kisoja pitämällä piknikkiä Carlton Gardenseilla ja pukeutumalla mekkoihin ja hattuihin/kukkiin. Olipahan aika hauskaa! Ja onneksi se aurinkokin tuli taas esiin synkän viikonlopun jälkeen.
Kaiken hurvittelun jälkeen iskikin sitten todellisuus - swotvac eli lukuloma oli jo hyvässä vauhdissa ja kirjojen kanssa ei ollut paljon tullut aikaa vietettyä. Sitä onkin sitten tässä viime päivät tehty ja tehdään vielä pari viikkoa.
Lukemisen ohella on kuitenkin myös rentouduttava, joten käytiin eilen kokeilemassa kasvisravintola Soul Food:ia. Sain jopa erittäin epäileväisen Atenkin suostuteltua mukaan - ja illan päätteksi Attekin joutui myöntämään että ruoka oli kyllä todella hyvää! Pari viikkoa sitten käytiin Iinan kanssa lounaalla toisessa kasvisravintolassa Vege Bar:issa, mikä sekin oli niiiiiiiin hyvää!! Näitä ihania (ja HALPOJA) kasvispaikkoja tulee kyllä ikävä.
Nyt taas uppoudun hetkeksi patologian ihmeelliseen maailmaan ennen kuin lähdemme ihmettelemään kasinoa ja tulishowta.
Viimeinen viikko unia!
Tänään oli ukkosta ilmassa. Istuskelen kirjastossa ja kirjoittelen ihan viimoisen viimoista esseetä ja kuuntelen samalla tämän aamuista Animals In Society-luentoa netissä, jotenkin ihmellisesti kun en jaksanut luennolle asti raahautua. Toisaalta miksi ihmeessä sinne raahautua kun luennon voi kuunnella nauhoitettuna netissä ja luennon slidetkin voi aina ladata netistä... Mihin niitä luentosaleja enää oikeastaan tarvitaankaan?
Tänään olin myös vikoilla scandi-pizzoilla! Lupasivat kuitenkin vielä järjestää meille grillibileet ruotsalaisella kirkolla Toorakissa tenttien jälkeen! Hyvä niin. Se vain tarkoittaa sitä että vikalla Melbis viikolla ohjelma on seuraava: torstai aamuna tentti, illalla meidän läksiäiset, perjantaina grillaus ja lauantaina Ninan ja muiden valmistujaisjuhlat Ninan äidin luona. Ja maanantaina onkin sitten jo lento kotia kohti. Mutta niin kuin Iina sanoi että "on parempi lähteä kunnon rysäyksellä".
Eilen kävin viimein ostamassa itselleni matkamuistoksi Country Road- kanssi. Uhkailivat aamulla uutisissa että aussidollari on vahvistumassa, niin pitihän sitä sitten äkkiä rynnätä kaupaan ennen kuin liikaa vahvistuu. :D
Mutta vielä vähän kouluhommia, huomenna Iina luona ruokajuhlat lukukauden päättymisen kunniaksi ja lauantai aamuna road tripille!!!
Kevätjuttuja
.JPG)
Spring Break
Cradle Mountain
Nyt on palattu loistavalta kevätlomareissulta! Aloitimme reissaamisen lentämällä todella aikaisella aamulennolla Melbiksestä Sydneyhyn. Siellä austeltiin ihan mukavassa hostellissa China townin nurkilla. Sydneyssä meidät yllätti helleaalto. Saavuimme sinne hieman viileästä Melbiksestä suoraan +32 asteen helteeseen. Että oli mukavaa! Sepä tarkoittikin sitten sitä että viikonloppuna tuli pakollisten Harbour Bridgen ja oopperatalon lisäksi tsekattua kuuluisa Bondi Beach. Atte jopa kävi kokeilemassa hyytävää merivettä.
Kävimme tekemässä veneajelun sillan ali ja oopperatalon edestä.Pistäydyttyä tuli myös museossa ihmettelemässä aboriginaalitaidetta ja juttuja nykyisistä ja jo sukupuuttoon kuolleista aussieläimistä. Makoiltiin myös auringonpaisteessa Hyde Parkissa, kierreltiin The Rockissa ja käytiin illallisella Aten kaverin Kallen kanssa, joka sattui olemaan samaan aikaan meidän kanssa Sydneyssä.
Sydneyssä siis nähtävyyksiä ja hellettä!
Sydneystä lennähdettiin parissa tunnissa Hobartiin, Tasmaaniaan. Siellä jatkui auringonpaiste, mutta lämpöasteet kyllä tipahtivat hetkessä. Hobart on mukava pieni satamakaupunki. Vietimme siellä päivän ihmettelemällä paikkoja. Illalla Iina liittyi matkajoukkueeseemme ja pääsimme surfaamaan yöksi mukavan aussiperheen sohvalle. Tai sohvalle... Iinalle oli varattu oma huone ja minä ja Atte saatiin ihan oma mökki. Siellä meille tarjottiin maukasta illallista ja suuri perhe oli lähes tulkoon täydellä kokoonpanolla paikalla. Myös tyttären puoliksi suomalainen poikaystävä Joe Pasanen oli paikalla. Joe oli juuri vieraillut Suomessa ja oli kovin innoissaan kaikesta Suomi jutuista. Talo sijaitsi Mt Nelsonilla ja illallisen jälkeen käytiinkin vielä näköalapaikalla katsomassa Hobartin yönäkymää.
Torstaina sitten käytiin hakemassa auto. Host perheemme jopa lainasi meille kaikenlaisia retkeilytarvikkeita Tassien ympärysreissuamme varten. Ja auttoivat meitä suunnittelemaan
hyvän reitin.
Aloitimme matkamme suuntaamalla itä-rannikolle katselemaan hienoja maisemia Hells Kitcheniin. Sieltä kipusimme ylöspäin Freycinet national parkiin, jonka reunalla yövyimme leirintäalueella mukavassa mökissä. Aamulla tehtiin reilu parin tunnin lenkki ylös katselupaikalle, josta näki Wineglass Bay:n ja sieltä alas rannalle ja takaisin ylös. Siellä tavattiin muutama kovin seurallinen wallabi (pieniä kenguruita), jotka olivat selkeästi nauttineet liikaa turistien jakelemista luvattomista herkuista.
Sieltä jatkoimme Launcestoniin, joka on toinen "iso" kaupunki Tasseissa. Siellä pääsimme yöpymään taiteilijakotiin vuorille. Pimeys oli jo ehtinyt laskeutua kun ajelimme metsänkeskellä hiekatietä sohvahoustimme luo. Piti ajella todella hiljaa sillä kaiken maailman kavereita hyppi kokoajan tielle. Näimme kymmenittäin wallabeita, yhden ihan aidon tasmaanian tuholaisen ja kaksi valtavan suloista vompattia. Vompateista tulikin koko reissun tähti. Aivan huippuja möhkäleitä, joita muun maailman meno ei paljon hetkauta. Varsinaisia vompatti pompatteja.
Tämä vuorilla suva sohvasurfaaja emäntämme varoitti että siellä on kaaos menossa että olkaa varautuneita. Vähän meitä jännitti että mikäköhän kaaos siellä on menossa, mutta ajateltiin että aina voidaan lähteä muualle jos siltä tuntuu. Mutta kun päästiin paikalle niin ei siellä mikään kaaos ollut. Niillä oli siellä vaan näyttelykierroksen suunnittelu kesken. Emäntämme oli kovin pahoillaan ettei ehtinyt pitkään seurustella meidän kanssa, mutta me olimme vain iloisiä että saimme olla rauhassa. Oltiin nimittäin aikas väsyneitä pitkän päivän jälkeen. Näyttely jota siellä suunniteltiin oli emäntämme kuolleen miehen töille, jotka olivat kokonaan nahasta tehtyjä soittimia.
Mielenkiintoisiin paikkoihin sitä siis päädyttiin tällekin reissulla.
Launcestonin jälkeen suunnistimme kohti Stanley- kylää, joka on tunnettu the Nutsista, joka nyt ei oikeastaan ole mitään muuta kuin kiva kallio. Stanley oli kuitenkin oikein kiva pikku kylä. Sinne päästyämme Footyn finaalipeli oli jo hyvässä vauhdissa. Niinpä me sitten suunnistimme paikalliseen pubiin katsomaan pelin loppuun. Ja riemuhan siellä nousi kattoon kun pelin voitti The Hawksit, joilla on toinen kotikenttä Tasseissa. Pelin loputtua siirryimme ravintolan puolelle syömään herkkuillallista. Pelin loputtua ravintola täyttyikin nopeasti perheistä, jotka selvästi olivat seuranneet peliä ja päättivät sen loputtua tulla kunnon sunnuntai-illalliselle. Herkkuillalisen jälkeen suunnattiin YHA hostelliin yöksi.
Aamulla sitten kiivettiin sille kuuluisalle The Nutille. Oli kyllä aikamoinen ylmäki! Ei paljoa pystysuorempaan voi polkua rakentaa. Alastulokin oli aikasta vaikeeta. Laiskemmat vierailijat käyttivät tuolihissiä, mutta sehän olisi pilannut koko ilon. Huipulla rupesikin sitten tuulemaan niin kovaa että sai tapella eteen päin. Hyvän aamulenkin jälkeen juotiinkin sitten kahvit siinä ainoassa The Nut Rock Cafèssa! ;)
Sitten olikin edessä matka kohti Cradle Mountania. Kun eväsvarastot olivat taas täynnä päädyimme pysähtymään Cradle Mountanin kahvilaan. Joka oli kyllä virhe. Olimme siis keskellä ei mitään ja kahvilarakennuksen edessä oli valtava parkkipaikka alue lähestulkoon tyhjänä. Parkkipaikalla oli muutama inva-paikka, joita tarkoituksella vältimme. Kun olimme saaneet parkattua niin varsinainen noita-akka tuli kiljumaan ovelle, että auto pitää välittömästi siirtää sillä se on inva-paikalla, Jota se ei ainakaan liikennemerkkien mukaan ollut. Ja tosiaan ulkona satoi räntää ja vieläkin valtava parkkipaikka oli lähestulkoon tyhjillään... Selvästikkään siellä ei ollut kahvilahenkilökunnalla parempaakaan tekemistä.
Seuraavaksi rupesimme metsästämään yöpaikkaa. Siihen asti koko Tasmaanian reissulla minne vain olimme menneet olivat hinnat olleet alhaalla ja yöpymispaikkoja vaikka millä mitalla. No, yht äkkiä Cradle Mountanilla olikin sitten ruuhka ja leirintäalueen sälli yritti kaupata meille YHA-hostelli sänkyjä hintaa 35aud:tä per nenu. Just joo. Hieman nauratti. Samalla se väitti että lähin kylä josta löydämme majoitusta on jossain 50km päässä. Miten se voi olla mahdollista kun koko saari ei ole kovin montaa kilometriä pitkä. :D (Koko meidän kiertomatkalla ajettiin 950km.) Ja tietysti tämä oli sitten se päivä kun vettä jä räntää satoi ja edes Atte, joka oli koko alku matkan ollut sitä mieltä että yövytään teltassa, ei ollu halukas telttailemaan. Onneksi me sitten viisaina tyttöinä ja poikina suunnattiin kansallispuiston neuvontatoimistoon ja kyseltiin sieltä. Ja niinpä kävi että löysimme suht läheltä ihan mukavan yöpymispaikan törkeän halpaan 10 dollaria per nenu hintaan ihka omassa huoneessa.
Illalla meitä hieman harmitti se että vettä tuli ja oli aikas kylmää. Mietiskelimme jo että jääkö koko hieno Cradle Mountain nyt näkemättä. Mutta aamun valjetessa ihana totuus yllätti meidät matkalla vuorelle. Mitä lähemmäs ajoimme sen lumisempaa oli. Kansallispuistossa oli vastassa ihana lumisade. Ja kaiken kruunasi vielä vompatti, joka köpötteli tien yli. Aivan ihana!
Tämän jälkeen me sitten päätimme hemmotella itseämme viimeisen varsinaisen reissupäivän kunniaksi (ja kaiken sen yöpymispaikassa säästetyn rahan takia) ja käytiin buffee aamiaisella Mountain Lodgella (koko paikan kallein majoituspaikka). Siellä tuli niiiiiiin sellainen olo kuin kaikissa leffoissa kun lähdetään laskettelulomalle ja yövytään vain niissä kalliissa resorteissa. Siellä takkatulen äärellä lumisade ikkunan takana syötiin masut täyteen ihania herkkuja.
Loisteliaan aamiaisen jälkeen olikin edessä pieni ajomatka vuoren juurelle, jossa teimme ihanassa lumisateessa about 2,5h lenkin Dove-järven ympäri vuoren juurella. Oli kyllä hassua nähdä palmupuita lumessa. Maisemat olivat aivan mahtavat ja muutenkin lenkki oli aivan mahtava.
Cradle Mountain oli siis aivan mahtava lopetus meidän matkalle! Lenkin jälkeen suuntasimme auton nokan takaisin Hobartiin, jonne saavuttiin illaksi valmistamaan lohikeittoa hosteillemme. Yövyimme siis saman perheen luona viimeisen ja ekan yön. Samalla saimme palautettua lainaamamme retkeilytarvikkeet. Teimme lohikeittoa suomalaiseen tyyliin kiitokseksi mahtavalle hostiperheelle.
Aamulla kävimme vielä ihmettelemässä kaupunkinäkymää Mt Wellingtonilta. Hurja ylös sekin kipusi ja huipulla olikin sitten ihan kamala myrsky ja sielläkin näkyi hieman lunta. Sen jälkeen hieman lounasta alhaalle aurinkoisessa Salamancan kaupunginosassa.
Tasmaania oli aivan mahtava ja loma oli ihan huippu. Kotimatkakin sujui oikein mukavasti, vaikkakin Atelle iski kamala flunssa vikana päivänä.
Kotiin päästyämme olikin sitten edessä pari päivää tiukkaa esseen kirjoitusta, mutta onneksi spring break reissut ei vielä siihen loppuneet. Meidän oli nimittäin kutsuttu aussikaverimme Angien kesäpaikkaan Sorrentoon, Mornington Peninsulaan. Siellä oli vastassa aivan valtava talo, jossa oli useita vierasmakuuhuoneita ja koko talo oli viimeisen päälle seilausteemalla ja merityylillä sisustettu, jopa vessapaperissa oli purjeveneiden kuvia. Ainut poikkeus tyylistä taisi olla meidän vierashuoneen seinällä riippunut Formula 1- aiheinen julistetaulu. Ja hassuinta siinä oli että voittajalistassa ekana olikin Keke Rosberg!
Perjantai-ilta Sorrennossa meni leppoisasti pelaillessa ja sangriaa nauttiessa. Seuraavana päivänä oli ihanan aurinkoista, joten suuntasimme ihmettelemään ympäristöä. Kävimme katsomassa "takarannan" jossa oli kovin tuulista ja isot kalliot. Sieltä kävelimme hakemaan lounaat ja suunnattiin nauttimaan herkuista "eturannalle", joka olikin sitten paljon suojaisampi ranta. Siellä istuttiin hiekassa syömässä lounasta ja nauttimassa auringonpaisteesta. Ihanaa!
Sorrento on pieni lomailukylä ja sieltä löytyi yksi pääkatu, jossa oli näin ihanan keväisenä viikonloppuna paljon säpinää ja ihania pieniä puoteja.
Lauantai menikin muuten oikein mukavissa merkeissä, vaikkakin Nina joutui käymään sairaalassa ja kaikkia vähän huoletti että miten siellä menee. Mutta illalispöytään päästyämme oli taas koko porukka koossa ja Ninakin oli paremmassa kunnossa.
Kaiken kaikkiaan siis onnistunut Spring Break, josta sai taas voimaa vaihto-opiskelun varsinaisen opiskeluosan loppurutistukseen!!!
Ihanaa ja kamalaa ja muutama rapu!
.JPG)
Että sitten tykkään täällä Melbiksessä sunnuntain pitkiä myöhäisiä lounaita! Niitä tulee harrastatettua harvasen sunnuntai! Joko kokkaillaan yhteisvoimin jonkun kaverin kotona tai sitten istutaan auringon paisteessa Lygonilla nauttien ravintolaherkuista. Ravintolassa käynti kun on täällä huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa. Usein miten siinä vierähtää suurin osa sunnuntaita kun istutaan ja nautitaan ja nauretaan! Ihanaa!
Ihanaa on myös kahvittelu! Täällä on paljon ihania kahviloita, joissa voi saada vierähtämään useammankin tunnin jos niikseen tulee. Ja kahvilan antimet on niiiiiiiin paljon halvempia kuin Suomessa. Ja voi sitä valikoimaa!!
Ihanaa on myös se että kevät on saapunut! Aurinko paistaa ja lämpöä riittää. Perjantaina siirrettiin Animals in Society-kurssin tutoriaali pihanurmikolle auringon alle. Että oli mukavaa! Yöt on välillä vielä vilpoisia, mutta onneksi silloin voi kääriytyä täkkien väliin.
Ärsyttävää on tämä jatkuva netin pihtaaminen. Täällä ollaan kyllä ihmeellisen jäljessä mitä puhelin- ja internetyhteyksiin tulee! Internetissä on kuukausittaiset latausrajoitukset! Aivan naurettavaa! Ja hitaita ne nyt tietysti on. Pitääkin siis koulujuttujen imuttelut ja kuvien latailut hoitaa koululla tai State Library:lla ettei kotinetin rajat pauku! Ja mokkulanetti ei meinaa välillä saada yhteyttä edes meillä vaikka asutaan käytännössä ydinkeskustassa! Iina onkin uhannut pitävänsä nettiä yötä päivää auki ja imuttavansa kaikkea mahdollista kunhan kotiutuu takaisin Suomeen. Ihan vaan siitä netin rajattoman käytön ilosta! :D
Puhelinverkkoa ei ole juuri missään. Sekään ei aina kuulu vaikka olisi miten keskustassa. Saati sitten jos lähdet seikkailemaan ulos keskustasta.. ei toivoakaan! Puhelinkoppejakin täällä on joka nurkassa ja ihmiset ihan oikeasti käyttää niitä! Kun australialainen Nina oli tullut Suomeen ja kysellyt että missä olisi lähin puhelinkoppi niin joku kundi oli nauranut että "hei, nyt eletään vuotta 2007 ja on keksitty sellaset kun kännykät!". Mutta niinhän se on. Suomessa ei puhelinkoppeja oli näkynyt enää vuosiin! Hyvä jos enää muistaakaan sitä aikaa kun niitä ihan oikeasti käytettiin.
Viime aikaisiin tapahtumiin on kuulunut muun muassa scandikerhon Superfantastisk Crayfish Party. Herkullista ruokaa oli ja muutenkin aikamoiset billeet taas. Tosin mitä voi olettaa kun tungetaan joukko scandinaaveja, ausseja, avoin baari ja snapsilaulut samaan yhdistelmään?!
Parhaillani suunnittelen kevätlomareissua joka sisältäisi kaupunkilomailua Sydneyssä ja patikointia Tasmaaniassa! Kuinka sitä enää malttaa odottaakaan! Tosin tässä kolmessa viikossakin on sisällä niin paljon ohjelmaa, että ne varmaan kuluu ennen kuin huomaakaan! Miten se aika kuluukin niin kovaa vauhtia..?!
Atte on tällä hetkellä jossain keskellä oranssia hiekkamerta - eli Australian kuumassa keskustassa. Tosin yöllä sielläkin voi asteet laskea pelottavan alas!
Nyt nukkumaan ja keskiviikkona tyttöjen leffa-tortilla-ilta! :D
Rankat viikonloput...
Kämpillä oli viikonloppuna hurja meno! Nykyään siis asutamme kahden tytön kanssa, jotka ovat sisaruksia, Stephany ja Amanda. Stefille tuli kaveri kyläilemään torstaina koko viikonlopuksi ja Amandan poikaystävä saapui perjantaina myöskin kolmen yön vierailulle. Sitten Whitesunday islands purjehduksella tapaamamme sveitsiläispariskunta soitti lauantaiaamuna olevansa Melbiksessä. Loppujen lopuksi meitä oli täällä kämpillä normaalin neljän sijaan kahdeksan henkeä! Sveitsiläiset ystävämme Katja ja Martin tosin yöpyivät parkkihallissa oman camping vanissään.
Perjantaina päädyimme Lygonille illalliselle tyttöjen kanssa. Ilta alkoi mukavasti viiniä maistelle ja ruokia maistellen. Siitä se muuttuikin sitten pahemmaksi sillä Atte löysi omasta pasta-annoksestaan lasin palan! Siis aika ison palan lasia!! Suht hintavan ravintolan annoksessa! Palautimme tämän annoksen ja Atelle alettiin laittaa uutta. Me muut jatkoimme syömistä kunnes Amandan annoksesta löytyi pala rautalankaa. Siinä vaiheessa alkoi hieman epäilyttää kaikkien ruuat. Muista annoksista ei kyllä löytynyt mitään, mutta kyllä vähän ruokahalu meni. Amandallekin laitettiin uusi annos. Emme siis maksaneet mitään ruuista tai kolmesta viinipullosta, mutta silti jäi vähän paha maku suuhun... Lasin paloja ja rautalankaa! Mitä ihmettä siellä keittiössä oikein tehtiin?!?
Iltaa lähdettiin sitten jatkamaan meidän kämpille ja olikin oikein hauskaa juhlia ja tutustua uusiin kämppiksiin vähän paremmin.
Lauantaina olikin sitten edessä Iinan synttäribileet Canterburryssä. Ilta meni mukavasti suklaakakkun ja muiden Iinan valmistamien herkkujen äärellä. Maiju majoittui tietysti Amazing Finnish Party Bucket:in viereen! Ja Claire löysi heti yhteyden Iinan suulaan aussikämppiksen kanssa. Katja ja Martinkin tulivat mukaan katselemaan lauantaillan menoa Melbiksessä. Iina vaikutti tyytyväiseltä synttärilahjasta, jonka olimme kimpassa hankkineet eli kevään uusissa väreissä oleva Country Road kassi.
Sunnuntaina oltiinkin sitten Ninan luona Faraday streetillä kokkailemassa.
Leivottiin ihania karjalanpiirakoita ja Nina äiti oli teki appelsiinimarmeladia. Siellä sitten herkutelttin taas ja istuttiin tyttöjen kanssa hekottamassa vaikka kuinka pitkään.
Viikonloppu olikin sitten täynnä ohjelmaa. Maanantai-iltana kokki Martin laittoi meille herkkupizzaa viimeisen illan kunniaksi sillä he lähtivät tiistai-iltana jatkamaan matkaa Great ocean roadille.
Ehtisiköhän sitä ikuna siivoomaan ja tekemään kouluhommia kun on koko ajan niin kamala kiire!? Nyt kyllä nautitaan hiljaisuudestan kun asunto on taas tyhjentynyt, vieraat lähteneet, Amanda töissä ja Stef käymässä vanhempiensa luona. Huh! Kamalaa kun viikonloput on rankempia kuin koulupäivät...
Urheiluhulluutta ja takuurahoja
Tänään pääsimme vihdoin seuraamaan jännittävää footy-peliä MCG-stadionille. Footy on jalkapalloa aussisäännöillä ja se on hurjan suosittua täällä! Tänään pelasivat vastakkain Richmond Tigers and Hawthorn Hawks. Kaikki odottivat haukkojen voittoa, mutta tiikerit yllättivät ja veivät pelin ihan täysin. Osa katsojista otti häviön hieman liian tosissaan, mutta muuten footy näytti olevan oikein koko perheen viihdettä. Väliajalla pienet juniori pääsivät pelaamaan isolle kentälle yleisön eteen. Katsomossa oli koko perhe mummista pienimpään vipeltäjään. Peli itsessään oli näin ”turistin” mielestä lähinnä huvittavaa. Isot miehet tappelemassa pallosta. Siellä tönittiin ja härnättiin toisia. Pelin jälkihuumassa mentiinkin sitten Fitzroyn puutarhaan potkimaan ja heittelemään footy-palloa.
Täälläkin on olympialaishuuma korkeimmillaan. Meillä on jääkaapissa Australian muotoisia pihvejä, joita Atte mussuttaa kisoja seuraten. Vähän alkaa jo tympiä kun ei telkkarista paljon muuta näytetä kuin uintia – Australialaiset naiset kun ovat loistaneet siinä. Uudestaan ja uudestaan näytetään ottoja eri kulmista ja hehkutetaan Dream Teamiä ja Stefany Rice:a. Urheilijoiden mummot ja papat ja vanhat koulukaverit on kaivettu ruutuun kertomaan kuinka mahtavaa onkaan kun meidät tyttö/poika pärjää niin loistavasti. Ja kaikki on niin heaps ja niin HUGE. Joka ilta luetellaan kuinka monta mitalia Australialle tänään tuli ja miltä saldo tällä hetkellä näyttää. Yksi mitali ei enää olekaan mikään saavutus – niitä kun tuntuu tippuvat joka suunnasta.
Minäkin onnistuin sitten ekan kerran täällä olo aikana sairastamaan oikein kunnolla. Sairaalallakin jouduttiin pyörähtämään, mutta onneksi siitä päästin sitten aika nopeati yli. Kyllä taas kävi mielessä että onneksi on kunnon matkavakuutukset. Olisi kyllä kamalaa kipeänä miettiä miten paljon lääkärissä käynti maksaa.
Melbournessa tosiaan järjestetään paljon ihania festareita. Viime sunnuntaina käytiinkin nauttimassa festareiden parhaimmistoa. Tiedossa kun oli Chocolate Rush Festival. Siellä sitä sitten herkuteltiin erilaisilla suklaamaistiaisilla. Olipa kyllä herkkua. Tosin suklaatuliaisten sijaan mukaan lähti siideriä..!
Kaikki ei kuitenkaan ole ollut ihan yhtä makeaa viime aikoina. Edellisestä asunnostani kun ilmoitettiin että aikovat veloittaa minulta 600aud:ta eli noin 370euroa, koska olin kuulema rikkonut heidän vesialtaansa siihen kuntoon että se pitää vaihdattaa uuteen. Näinhän asia ei tietenkään ollut. Että suututti. Varsinkin kun minua on yritetty aiemminkin huijata siitä suunnasta. Onneksi pienellä valituksella asia selkeni ja minulle luvattiin koko pantti takaisin. Nyt sitä sitten odotellaan tilille saapuvaksi. Huvittavinta asiassa oli että kun menin illalliselle entisten kämppisteni kanssa niin selvisi että en ollut ensimmäinen. Yhtä intialaista poikaa oli yritetty veloittaa sama summa samasta syystä ja yhtä malesialaista tyttöä oli veloitettu 550aud:tä. Siellä siis yritetään vain lypsää rahaa opiskelijoilta. Yrittävät onneaan sillä UniLodgella asui paljon todella nuoria jenkkejä ja aasialaisia opiskelijoita, jotka eivät selvästikkään olleet oppineet pitämään puoliaan. Vaihtaripalautteeseen lähtee kyllä tiukkaa tekstiä.
Olemme Iinan kanssa käyneet hyvässä kasvisruokapaikassa lounaalla useampana päivänä tällä viikolla. Sieltä saa hyvää kasvissapuskaa 5dollarilla (n.3e). Paikan työntekijät ovat vapaaehtoisia ja se on ilmeisimmin jonkin näköinen Hare Krishna paikka. Ravintola on hyvin suosittu lounasaikaan, eikä siellä yritetä ihmisiä käännyttää lahkon jäseniksi. Mutta eikös kun otimme lauantaina Aten mukaan lounaalle niin latvialainen mummo tuli meille paasaamaan ja kutsumaan meitä temppeliin.
Viime aikoina olemmet törmänneet kamalasti suomalaisiin täällä Melbiksessä. Keskiviikkona istuttiin State Libraryssa Iinan kanssa, kun yht äkkiä vastapäätä istuva poika alkoi puhumaan meille suomeksi. Tänään kun kävelimme Iinan, Aten ja kahden oululaisen vaihtaritytön kanssa pois pelistä niin puutarhassa istuskeli neljä suomalaista puiston penkille. Tämähän alkaa jo tuntua turhankin kotoisalta. Suomea kuulee joka paikassa.
Asunnon metsästystä talvisessa Melbiksessä!
Täällä sitä ollaan takaisin kylmässä Melbiksessä. Se on outoa miten täällä tuo kylmyys tuntuu paljon pahemmalta kuin Suomessa. Australialaiset tuhahtelee meille kun valitetaan että on kylmää. Sanovat aina ettei tämä voi olla teille kylmää kun te olette tottuneet LUMEEN!! Eihän täällä nyt niin kylmä ulkona olekaan, noin 9-10 astetta plussaa. Ongelma onkin siinä että talot ovat ihan jäätävän kylmiä. Täällä ei osta rakentaa kunnon taloja, saati sitten lämmitysjärjestelmiä. Pahimmillaan saa illalla vetää sisällä pipon ja hanskat käteen ja silti paleltaa.
Mutta siis lauantai-iltana myöhään kotiuduttiin takaisin minun pieneen opiskelijahuoneeseeni. Sunnuntaiaamuna alettiin heti etsiä uutta asuntoa. Kierreltiin ja soiteltiin ja soiteltiin. Alkoi hieman turhauttaa kun ties kuinka moneen kyselyyn vastattiin että "ei me haluta pariskuntia" tai että "ei me haluta ketään niin lyhyeksi aikaa". Käytiin myös katsomassa yhtä kämppää Faraday streetillä, joka olis ollu pari sataa metriä edellisestä kämpästäni, mutta huone oli aika kaamea ja talon omistaja oli aika kammottava. Lisäksi vuokra mitä siitä pyydettiin tuntui aika hirveältä verrattuna siihen mitä sillä olisi saanut. Käytiin myös katsomassa yhtä oikein kivaa kämppää, mutta se olisi ollut sen verran kauempana keskustasta ja yliopistosta etten tiedä olisiko sieltä ikinä tullut lähdettyä mihinkään. Mutta sitten keskiviikkoaamuna löydettiin kiva paikka. Ja täällä sitä nyt ollaan.
Uusi koti sijaitsee ihan ydinkeskustan tuntumassa, Carlton Gardensien vieressä. Tämä on kolmen makuuhuoneen asunto. Meidän lisäksi täällä asuu kaksi sairaanhoitajatyttöä. Tyttöjä ei kyllä paljon ole näkynyt. Ne tulee tänne vaan nukkumaan kun tulevat yövuorosta sairaalalta. Meidän huoneessa ei ollut mitään kalusteita, mutta eipä ollut suurimmassa osassa paikoista joita käytiin katsomassa tai mitä olisi ollut tarjolla. Kävimmekin sitten kotoisasti Ikeassa ostamassa Queen size patja ja työpöytä ja Atelle kunnon työtuoli. Onneksi saatiin järjestettyä heti lauantaille kotiinkuljetus. Päästiin siis vihdoin nukkumaan kunnolla. Siellä UniLodgella kun oli vaan se single bed, jossa oli aika tuskaista kahdestaan nukkua. No, eipä tullut aamulla turhaan loikoiltua sängyssä, kun oli niin ahdasta.
Ihanaa kun voi jättää pesuaineita huoletta vessaan ja keittiössäkin on tilaa säilyttää tavaroita! :)
Niin ja seinät ovat vähän pahvia paksummat!
Koulukin alkoi maanantaina. Tosin ei siihen ole vielä oikein päässyt kiinni kun on ollut näitä muuttohommia ja Atte on ollut kipeenä ja kaikkea. Torstaina oltiin kyllä jo Scandi clubin lounaspizzoilla. Sinne otin Atenkin mukaan vähän tutustumaan yliopiston menoon. Myös uusi suomalaistyttö Lena oli eksynyt pizzalle.
Tiistaina olin tutustumassa Iinan uuteen Melbiksen kotiin tortillaillan merkeissa. Eilen illalla oltiin tuttuun tapaan Puggsissa, tällä kertaa juhlimassa Kasperin kotiin lähtöä. Mattekin lähtee huomenna maanantaina lentämään kohti Suomea. Hassua. Itsellekkin tulee vähän koti-ikävä kun kaikki muut alkaa jo palailla kotikonnuille. Toisaalta on aika kivaa aloittaa elely uudessa asunnossa täällä Melbiksessä. Ja toivottavasti kevät alkaa kohta koittaa. Odotan innolla taas niitä lämpöisiä kolmen kymmenen päiviä. Niitä kamalia jatkuvia 40 helteitä ei sitten olekaan niin ikävä.
Kyllä vaan - ollaan Australiassa! :)
Viimeinen lomapaiva!
Eilen sitten saatiin sertifikaatit ja paastiin ekalle sukellukselle ihan kahdestaan Aten kanssa! Aikasta hurjaa! Siella sukelleltiin kilppareiden kanssa! Aivan ihania!
Nyt sitten vaan kulutellaan aikaa taalla lampoisessa Cairnsissa Melbournen lentoa odotellen! Laguunilla kaytiin jo uiskentelemassa, mutta paljon muuta taalla Cairnsissa ei olekaan jos ei lahde tuonne riutalle. Asuntoa aloin jo netista katselemaan! Huomenna alkaa kova asunnon saalistus. Toivottavasti loydetaan pian joku mukava paikka. Ei jaksaisi enaa kauaa siella asuntolalla oleilla. On hieman ahdas sanky kahdelle.
Maanantaina alkaa taas luennot... Ja Melbiksessa on kylmaa!! No, onneksi seuraavaan lomaan on enaa 8 viikkoa! :D Aten pitaisi aloittaa taalta kasin tyot joskus heinakuun alussa. Saa nahda miten kaikki jarjestyy!
Seikkailua Nemojen ja Dorien seassa!
Taalla ollaan nyt Cairnsissa ja ita-rannikko reissun loppu lahestyy. Lauantaina lennetaan illalla takaisin Melbourneen asunnon saalistukseen. Ensi maanantaina alkaa luennot taas. "Arki" siis odottaa! Mutta viela ennen sita saadaan viettaa pari aurinkoista paivaa taalla Queenslandin lammossa.
Kavimme tekemassa aivan mahtavan 3 paivan ja 2 yon seilausreissun Whitsundays saarille (joka ei kuulema ole saariryhman oikea nimi, mutta niin sen kaikki tuntee!). Siella reissattiin vanhalla purjeveneella nimelta Ron of Argyll. Se oli aivan ihanaa!! Vaikka ekana paivana satoi ja meren kaytnti oli aika kovaa niin kivaa oli! Kaytiin tekemassa intro sukellus. Se oli mahtavaa. Ja tietysta paljon snorklausta. Vierailtiin myos Whitehaven beachilla, jonka saimme melkein kokonaan itsellemme! Pitka puhdas ihana kaunis hiekkaranta, jossa vipelsi pienen pienia helmen nakoisia rapuja, jotka kaivautuivat hiekkaan! Ne oli tosi hassuja. Ja siella nahtiin paljon kotilorapuja. Oli kiva katsella etta kuka mistakin simpukasta kurkistaa! Siella lilluteltiin lampimassa vedessa ja heiteltiin frisbeeta muun porukan kanssa. Yksi hassu tipunen hyokkaili ohikulkevien ihmisten kimppuun, silla taisi olla pesa jossain lahella. Raukalla meni hermot ohikulkijoihin.
Naimme reissussa valaita. Mahtavaa kun taalla on just nyt valaskausi. Ja kilppareita. Ja viimeisena paivana pysahdyttiin hiljaisessa poukamassa lounaalle ja paivaa paistattelemaan. Siella nahtiin paljon haita ja rauskuja. Yksi hai oli ihan pari metria mun jalasta kun olin kahlaamassa. Ne tulee todella lahelle. Sitten se bongasi minut ja lahti hurjaa vauhtia pakoon. Aivan mahtavaa kuinka paljon taalla on elamaa!!!
Into sukelluksesta sitten innostuttiin niin paljon etta lahdettiin nopeasti Cairnsiin ja varattiin sukelluskurssi. Nyt sita onkin vietetta kaksi paivaa altaassa ja luennoilla taitoja opetellen. Eilen lapaistiin loppukoe ja tanaan oltiin sitten Great Barrier Reefilla tekemassa ekat oikeat sukellukset!! Ensi oli aika jannaa, mutta sitten sita pystyi rentoutumaan ja oli tosi hauskaa!! Huomenna mennaan viela sukeltamaan. Tehdaan 2 sukellusta ja sitten saadaan meidan PADI Open Water sertifiointi. Sitten paastaan ihan oikeesti sukeltamaan! Ja huomenna tehdaankin sitten yksi ihan vaan fun dive. Aika mahtavaa opetella sukeltamaan taalla Nemon kotiseuduilla kaiken nakoisten varikkaiden vipeltajien seassa.
Eilen kaytiin Reef teachissa. Se oli todella mielenkiintoinen juttu! Todella alastaan innostunut meribiologi kertoili juttuja Suuren valliriutan asukkaista kahden tunnin ajan. Opittiin muun muassa etta Hain tarinasta tuttu Car Wash on ihan oikeasti olemassa, etta Bruce ei asustele taalla ja etta Nemon isin tekee oikeasti sukupuolen vaihdoksen! Paljon kaikkea jannaa ja hauskaa tuli opittua. Ja niista haista kotivaelle rauhoittavaa tietoa: taalla Cairnsissa ei asusta valkohaita, tiikerihaita tai muitakaan agressiivisia kavereita. Ne jai sinne Fraser Islandin korkeudelle. Vesi taalla ylhaalla pohjoisessa on niille liian lamminta. Nama kaverit, joiden kanssa taalla uidaan, on ihan vaan riuttahaita - harmittomia kamuja!
Airlie Beach
Tanaan meni paiva laguunilla auringossa makoillessa ja uiskennellessa. Kaytiin myos hoitamassa meidan purjehduksen jarjestelyt ja seikkailtiin vahan tassa ymparistossa. Ajeltiin tunne tosi korkealle ihan alyttoman jyrkkaa tieta katselemaan hienoja maisemia.
Unohdin kokonaan kertoa etta bongasin Fraser Islandilla dingojen lisaksi valaan! Nyt on menossa kaikkein paras valaiden bongaus aika taalla Ausseissa. Siella se polskutteli. Jannaa! Farserin saarta ymparoiva meri on myos niin taynna haikaloja etta niitakin voi bongailla Indian heads kukkulalta, koska vesi on niin kirkasta. Hait nyt jai nakematta, mutta pari hullua body boardaria kylla bongattiin. Kaikista merivirta, hai ja ALA UI! varoituksista huolimatta siella ne pisti menemaan. Aallot oli kylla hienot. Siella kuulema uiskentaa todella huimasti haikalasia niin kiltteja kuin agressiivisempiakin piikkihampaita kuten itse tiikerihai. Joten siis meressa uinti jatettiin Fraserilla valiin, mutta Atte kavi kylla Mackenzie jarvella pulikoimassa.
Reissussa
Taalla sita nyt ollaan reissussa oltu ita-rannikkoa ihmettelemassa kahden viikon verran. Lennahdettiin aluksi Brisbaniin ja vietettiin siella pari paivaa. Se oli aikas turha paikka. Jotenkin tosi tylsa ja mitaan sanomaton paikka. Loytyi sielta nyt onneksi Koala sanctuary, jossa kaytiin ihmettelemassa hurjan suloisia koala-karhuja ja kengustejakin siella asusteli. Brisista sitten haettiin meidan vuokra-auto ja aloitettiin varsinainen seikkailu. Matkattiin Byron Bayhin, joka olikin sitten todella mukava paikka. Rentoa menoa ja ihanaa rantaa seka kaunis majakka. Siella telttailtiin kolme yota todella hienolla leirinta-alueella. Yhtena paivana kaytiin myos Movie Worldissa. Jossa oli aikasta hurja vuoristorata!! Niin ja paastiin tapaamaan Tipi ja Shrek ja kaikki muut ihanuudet. :D
Byronin jalkeen kiivettiin sitten ylemmas Noosaan, jossa majoittauduimme couch surfingin kautta tapaamamme pariskunnan luo. Siella meilla oli kaytossa oma makuuhuone kunnon parivuoteella. Vikana iltana sitten leivottiin karjalapiirakoita isannille kiitokseksi! Tykkasivat kovin ja mina huomasin etta kyllahan se riisipuuro sushi-riisistakin onnistuu!!! Noosassa oli koko meidan siella olo ajan sateista. Ensimmainen sadepaiva meni Noosaa ihmetellessa, leffassa kaydessa ja kaytiin siina vahan upeita maisemiakin katselemassa. Toinen paiva vietettiin sitten Steve Irwin:in omassa elaintarhassa.
Noosan jalkeen mentiin Hervey Bayhin, josta lahdettiin kahden paivan Fraser Island reissulle. Se oli aikasta kivaa! Siella oli ihanat pitkat rannat ja kauniita jarvia. Hiekkapolku tiet olivat aika hurjia ja nelivetobussissa meno oli kuin jatkuvaa huvipuistolaitetta! Pitkaa hiekkarantaa pitkin myos ajeltiin ja upottavassa hiekassa tarvottiin uimapaikalle. Kyltit olivat aika huvittavia kun yksi osoitti etta parkkipaikka 2,5km suoraan jarven pohjaan. Ja kun nait kyltin etta jarvelle 1km niin 500m paasta tuli uusi kyltti jarvelle 1km. :D Fraserin kuuluisia dingojakin nahtiin. Heti kun joku huusi etta "Dingo!!" niin monta kymmenta ihmista ryntasi katsomaan sita yhta dingoa. Joka paikassa niista varoiteltiin ja neuvottiin miten toimia jos joutuu hyokkayksen kohteeksi. Ilmeisimmin ainakin kaksi lasta on kuollut saarella agressiivisten dingojen takia. Mutta meidan nakemat villikoiruliinit olivat kovin saysean nakoista laatua.
Fraserin jalkeen yovyttiin Rockhamptonsissa yksi yo. Kaupunki joka mainostaa itseaan Queenslandin pihvipaakaupunkina. Juu, kylla se paska haisi. Kaupunki oli ihan hiljainen ja sitten yht akkia pitka kulkue marssi meita vastaan. Kyselimme paikalliselta miehelta mista on kyse. Oli kuulema saarilta tulleiden aboriginaalien vuosittainen juhlapaiva. Kulkuetta ihmeteltiin hetkinen ja lahdettiin ajamaan Mackayhin. Joka olikin sitten aika turha kaupunki. Ei sinne jaaty yoksi vaan mentiin Mackayn lahistolle sokeripeltojen keskelle leirinta-alueelle pariksi yoksi. Yritettiin kayda vesinokkaelainta bongaamassa, muttei onnistuttu. Kilppareita sen sijaan nakyi joka paikassa. Leirinta-alueella kannettiin yksi taysin eksinyt yksilo takaisin veteenkin. Hassu yritta meille sahista, mutta veteen paastyaan oli niin onnellista kilpparia.
Nyt ollaan sitten Airlie Beachilla ja keskiviikkona lahdetaan purjehtimaan kolmeksi paivaksi Withsunday saarille. Sita kovasti odotetaan. Taalla on lamminta ja todella kosteaa... Muuten paikka vaikuttaa oikeen mukavalta pienelta kylalta.
Nelli oppii aussia!
On ihan hurjan vapautunut olo: enää yksi tentti jäljellä! Tosin nyt tuntuu siltä että se ei voisi vähempää kiinnostaa opiskella enää siihen... Joten pidin tänään vapaapäivä ja olen vaan tehny juttuja, jotka on jääny tenttien takia tekemättä (kuten nukkunut:). Ja Atte tulee lauantaina. Sillä on käynyt tosi huono tuuri – Hong Kongissa on satanu koko sen ajan kun se on siellä ollu ja seuraaviksikin päiviksi on luvattu ukkosta. Ja tietysti kun Atte lähtee perjantai-iltana niin sitten on luvattu aurinkoista viikonloppua! Näin se menee...
Ja kuukauden itä-rannikko reissu on jo ihan nurkan takana eli ensi viikon lauantaina!!! Jee!!
Kävin kämppisten kanssa yksi yö jäätelöllä. Olin ihan ihmeissäni että jäätelökioskit oli auki vielä yhden toista jälkeen illalla. Ei tullut mieleenkään että se olisi mahdollista... Ja muuten täältä saa niin hyvää jäätelöä! Nam! Mutta toisaalta onhan täällä ruokakaupatkin auki puoleen yöhön. Se oli aluksi aika outoa mennä ruokaostoksille puolen yön maissa. Ja siellä näkee ihmisiä pyjamat päällä paljain jaloin! Suoraan sängystä ostamaan yöpalaa. Hassua.
Hieman huvittaa näiden lopputentit. Ollaan niin järjettömän virallisia. Aina kun menee tenttiin niin tuntuu kun ylppäreihin menisi! Valtavat salit täynnä opiskelijoita, saliin saa mennä vasta tietyllä kellon lyömällä ja paikat on numeroitu. Jokaisen opiskelijan pitää katsoa salin edessä olevasta listasta mikä paikkanumero hänelle on annettu. Sitten valvojia kiertää ympäriinsä vaikka millä mitalla ja juomapulloakaan ei saa pulpetilla pitää vaan se pitää laittaa pulpetin alle. Kamala määrä lomakkeita pitää täyttää ja kaikkesta on tehty niiiiin vaikeet. Ja kyllä alkoi jo vähän ottaa päähän kun joku tuli kolmannen kerran kahden tunnin tentin aikana tarkistamaan onko mulla lupa mun sanakirjaan. Varsinkin kun siinä tentissä oli taas niin järjetön kiire – niin kuin täällä aina tenteissä on. Ei todellakaan ole tietoa miksi täällä järjestetään tällaisia kirjoituskilpailuja...
Mutta pian koittaa kuukauden vapaus! Jipii! Lämpöä ja rantoja ja paratiisisaaria.. ehkäpä myös vuoristoratoja ja luonnonpuistoja!
Niin ja olin aivan äimänä eilen: tajusin että olin oppinut käyttämään sanontaa ”No worries”!!! Se tuli ihan luonnollisesti kun keskustelin kirjaston lainaustiskin miehen kanssa. Outoa... Näin tämä kulttuuri tarttuu. Eli kun tulen Suomeen niin älkää ihmetelkö jos en ikinä ole missään perillä edes tunnin tarkkuudella.. ja edes pidä sitä mitenkään outona tai pahana asiana! Ja on aivan turhaa odottaa että aivot rupeaisi toimimaan ennen kello kymmentä aamulla – ei aamutenttejä, KIITOS!
Ja sinänsä oli jo outoa että keskustelin pitkät pätkät jonkun palveluammatissa olevan vieraan ihmisen kanssa. Ihmiset ovat kumman ystävällistä ja puheliasta sorttia täällä. Tosin mikäs siinä ollessa kun tänäänkin aurinko paistoi niin ihanasti ja oli muutenkin kovin ihanan leppoisa päivä!
Jäähyväisiä ja lopputenttejä!
Tänään sen sitten todella tajusin: Niin se vaan on aika lentänyt! Tänään on tasan 4kk siitä kun lento lähti Helsinki-Vantaalta kohti maapallon toista puolta. Että silloin jännitti! Kun pääsin Melbourneen en tuntenut täällä ketään ja kaikki oli aivan vierasta. Vähän pelotti mitä tästä tulee ja oliko tämä nyt ihan fiksu ratkaisu tänne yksinään lähteä. Muutamana päivänä olisi tehnyt mieli pakata kamat ja lähteä kotiin - koti-ikävä oli valtava ja välillä oikeen itketti.
Sitten se elämä alkoi täällä sujua. Löysin tuttuja, kavereita ja muutaman ystävän. Oma pieni huone asuntolassa alkoi tuntua jo kodilta ja turvapaikalta, vaikka kämppikset välillä ottikin päähän oikein olan takaa. Pian kuitenkin huomasin kuinka paljon huvia näistä kämppisten uusista käänteistä saikaan irti. Että sekopää pojan, Willin ja baby,baby-tytön jutuille onkaan naurettu. Keittiössä olemme myös kytänneet aasialaisten kokkauksia ja ihmetelleet kuinka 17 vuotiaat pojat kokkaavat mahti annoksia useamman tunnin illassa. On myös ihmetelty sammakkosuklaa-papereita käytävillä ja jopa löydetty syyllinen. Olen myös törmännyt outoon yölenkkeilijään meidän kerroksen käytävällä. Heliltä varastettiin ruokaa - kuinka sitä sitten saalistettiinkaan. Ja on sitä keskellä yötä juostu yöpuvussa uloskin palohälytyksen takia!
Ihmeellisesti Melbournen keskusta alkoi tuntua jo erittäin kodikkaalta ja ensin niin sekava kampusalue on jo ihan kotoisa. Parhaat ravintolat Lygonilla kyllä tiedetään ja Buggsin torstaibileet on ihan tuttua kamaa. Myös se paras italialainen jäätelöpaikka on tiedossa.
Nyt kun ajattelee taakse päin niin että tässä ajassa onkin ehtinyt tapahtua ja kuinka paljon onkaan opittu. En tiedä onko kielitaito parantunut, mutta ainakin sitä on oppinut käyttämään - pakko on ollut.
Olen myös kiertänyt ihanissa tapahtumissa ja tutustunut ihmeellisiin ihmisiin. On käyty formuloissa, vaeltamassa ja kiipeilemässä. Viime sunnuntaina japanilaiset naiset halusivat ottaa kuvia meidän kanssa - oltiinhan me liuta blondeja joulupukin maasta!
Tämä kaikki tuli mieleen nyt, kun jouduin sanomaan jäähyvästejä. Yht äkkiä sitä tajusi että en voi enää kokata Helin kanssa tai mennä sunnuntai-brunssille koko porukan kanssa.
Tänään oli ikävä päivä. Piti jättää jäähyväisiä, ulkona myrskyää ja kävin tekemässä aivan kamalan patologian tentin. Oli sellainen olo että tekisi mieli itkeä ja lähteä taas kotiin!
Mutta aikaisemminkin siitä olosta on selvitty. Yritin ajatella että kohta tämä olo ja tentit on jo historiaa ja ehkä mietin tätäkin päivää ja kauhutenttejä joskus haikeudella. Ei voi tietää! Yritin myös lohduttautua sillä ajatuksella että minun ei tarvitse saada tenteistä 90% pisteistä, niin kuin Georgioun (eli siis George Saksasta) pitää .
Minun pitää nyt yrittää vielä hetki keskittyä tähän lukukauteen, vaikka tuntuu että kukaan muu ei sitä enää tee! Mutta kohta kun se on tehty on edessä uudet seikkailut ja uusi puolisko vaihdostani voi alkaa. Tuntuu niin hassulta että teen kaiken vähän niin kuin uudestaan. Tänne tulee uusia vaihtareita - Taas pitää tutustua uusiin ihmisiin. Pitää etsiä uusi kämppä ja ehkä totutella uusiin kämppiksiin. Pitää valita uudet kurssit ja pääsee uusiin bileisiin ja uusiin tapahtumiin. Ja mikä parasta - tällä kertaa minun ei tarvitse sitä yksin tehdä sillä Atte tulee tänne reilun viikon päästä koko tulevaksi puoleksi vuodeksi! Sitä onkin odotettu ja suunniteltu! Ja nyt se aika on jo ihan oven takana. Atte tekee juuri viimeistä työtuntiaan ja ylihuomenna lento lähtee Suomesta.
Hurjaa miten aika kuluu ja asiat muuttuu. On tämä vaihdossa olo kyllä ollut rankkaa ja antoisaa. Niin kuin Heli tänään sanoi että "En kyllä uudestaan vaihtoon lähde. Vaikka tekisin kyllä tämän kaiken uudestaan." Näin se on ja aina pystyy! ;)
Toivottavasti seuraava puoli vuotta on yhtä antoisaa ja sekopäistä kuin viimeiset 4kk!
Ja pitäkäähän mulle peukkuja ja varpaita pystyssä tulevien tenttejen varalle siellä Suomessa! ;)
Ensimmäinen semester on ohi!
Lauantai 31.5.2008
Eka semesteri on ohi! Tosin tentit on vielä edessä ja yksi esseekin pitäisi vääntää. Mutta Aten tuloon on enää 3 viikkoa!
Äsken istuttiin meidän keittiössä juoruamassa niin ulkoa alkoi kauhea revity Daruden Sand stormia. Ei vaan bileitä paikallistettu. Se on niin hassua kun yht äkkiä kuulee jotain suomalaista täällä pallon toisella puolella.
Eilen juhlistettiin semesterin loppua ja ranskalaisen Alexia läksiäisiä. Aivan ihanassa talossa Alexia oli täällä asustellut. Ja mikä ihaninta – siellä ei ollu kokolattiamattoja! Luksusta... Muutenkin nyt läksiäisiä riittää. Torstaina oltiin viettämässä semesterin vikaa torstai-iltaa Buggsissa. Siellä kaikki vaihtarit oli juhlimassa. Suurin osa kun lähtee kesäkuun aikana takaisin koteihinsa. Kaikki tekee myös reissuja nyt juuri ennen kotiin lähtöä.
Nyt on pakko hieman avautua tästä koulun käynnistä täällä. Olen nyt muutamat tentit käynyt täällä tekemässä ja niissä ei ole mitään järkeä! Näillä on täällä joku kauhea tarve yrittää tehdä asioista vaikeampia kuin ne oikeasti on. Perjantaina kävin tekemässä tentin joka oli 20% mikrobiologian loppuarvosanasta. Siinä tentissä oli aikaa 20minuuttia ja kysymyksiä oli 12 joissa kaikissa oli a,b,c ja d kohdat eli yhteensä 48 kysymystä olisi pitänyt vääntää 20 minuuttiin. Ei mitään järkeä. Yksi kysymys oli niin pitkä ettei vaan ollut aikaa edes lukea koko kysymystä vaan piti skipata koko tehtävä. Ja tämä sama kaava toistuu kaikissa tenteissä. En voi ymmärtää miten tällä testataan kenenkään oppimista, kun ei ole edes aikaa kysymyksiä lukea! Tämä sama kaava toistuu kaikissa tenteissä. Kun tuollaisesta tentistä lähtee kotiin niin sitten vaan makaan sängyssä pää tyhjänä. Tulee aina sellainen kaikkensa antanut olo. Opettajilla on myös joku kauhea tarve pelotella niillä tenteillä. Ihan kuin ne toivoisi että opiskelijat pelkää tulla tenttiin.
Täällä ei myöskään periaatteessa voi uusia tenttejä. Jos täällä opiskelija reputtaa muutaman aineen vuoden aikana niin se tarkoittaa sitä että pitää vetää koko vuosi uudestaan. Myös ne aineet jotka jo läpäisi. No, mitäs tuosta kyllähän sitä aina on varaa ylimääräset 28000dollaria heittää menemään! Niin kuin yksi luokkakaverini päivitteli että hän ei ole varma pääseekö tästä vuodesta läpi. Mutta totesi sitten että äiti kyllä sanoi että älä huolehdi kyllä isi maksaa.
Täällä eläinlääkiksen kurssi on muodostettu niin että aina yksi semesteri opiskellaan kaikkia aineita yhtä aikaa ja sitten kaikista on tentit 3 viikon sisällä, kun semesteri loppuu. Eli näillä mun luokkakavereilla on nyt tulossa 9 tenttiä kolmen viikon sisään. Koska täällä on myös ihmeellinen tarve pitää yhdestä aineesta useampi tentti.
Esimerkiksi patologiasta on ollut kaksi pikatestiä 30min. Jotka on arvoltaan 10% ja sitten lopputenttien aikaan on yksi 60% tentti ja yksi 20% tentti. Ja tietysti ne on laitettu eri päiville.
Juu tentit täällä on ihan kamalia, mutta sellaisen positiivisen jutun voi sanoa että luentomuistarit saatiin käteen koko lukukaudella ekalla viikolla. Jokaiselle oli poltettu oma cd, jolla oli kaikki luentomuistarit. Ne muistarit ei ollu pelkkiä slideja vaan ihan kunnon kirjoituksia aiheesta. Niin että täällä ei oikeastaan kukaan hanki kirjoja, vaan niitä opettajien valmistamia ”kappaleita” aiheesta luetaan. Jos sitten tarvitsee vähän tarkennusta tai joku asia on epäselvä niin sitten voi pistäytyä kirjastosta lainaamassa kirjoja. Kirjastotätimme on myös aivan loistava Tammy. Tammy pitää meille aina karkkipäivän perjantaisin. Eli siis kirjastosta voi aina luentotauolla käydä napsimassa lollieseja. Täällä kun kaikki karkit on lolly. Ei vaan tikkarit niin kuin voisi kuvitella...
Täällä eläinlääkärit opiskelee vain 4 vuotta mikä on kyllä hurjan lyhyt aika. Mutta ne onkin valmistuessaan vain kandeja. Niin kuin kaikki täällä. Yleisesti ottaen ihmiset opiskelee yliopistolla vaan 3 vuotta ja sitten töihin. Ja täällä on todella nuoria ihmisiä yliopistolla. Tässä munkin kerroksessa asuu singaporelainen poika, joka on vasta 17 ja on yliopistolla! Hurjaa!
Täällä ei yleensä ole luentoja perjantaisin. Tai siis muissa tiedekunnissa ei ole luentoja perjantaisin, mutta meidän tiedekunnassa aloitetaan luennot tuntia aikaisemmin kuin muina viikonpäivinä. Yleensä täällä koulupäivä on 9-5, mutta perjantaisin 8-5. Tämähän on niin kovin loogista... Onneksi en tee kaikkia kursseja, mitä muut tekevät. Eihän täällä ehtisi muuta tehdä kun kuluttaa luentosalin penkkejä!
Pejantaina olin luennolla, joka käsitteli alpakoita! Meillä oli luennoimassa alpakoihin erikoistunut eläinlääkäri. Se oli aikas hupaisaa. Hassuja otuksia ne alpakat onkin.
Samalla kurssilla kanssani on yksi poika, joka on ollut vaihdossa Suomessa vuoden. Asunut Porvossa ihan Brunebergin makeistehtaan vieressä ja käynyt suomen tunneilla Nikkilän lukiolla. Tosi hassua. Tykkää salmiakista. Se on hassua kun se tajuaa suomalaisia sanoja ja juttuja niin kuin karjalanpiirakat, kossut ja heset. Olen jo luvannut ottaa Aten tuliaissalmiakkeja mukaani kouluun.
Ja koska ollaan Melbournessa niin säästä vielä sen verran että täällä alkaa olla talvi jo pitkällä. Asteita on toisinaan vieläkin +18. Joten ei toistaiseksi ole vielä jäädytty!
Maanantai 2.6.2008
Eilen oli tosi sumuista. Koko kaupunki oli paksun sumukerroksen peitossa. Erityisesti tuo keskustan alue. Tuolta meidä keittiön ikkunasta kun ulos katsoi niin mitään valoja ei näkynyt mistään. Tuntui kuin huppu olisi talon päälle vedetty. Yleensä meidän keittiön ikkunasta näkyy kaikki keskustan valot.
Eilen käytiin Helin ja Maijun kanssa sunnuntailounaalla Lygon streetillä ja kotimatkalla pistäydyttiin The Original Lolly Store:ssa. Ja mitä me sieltä löydettiinkään: Pandan lakuja!!! Kyllä vaan Panda, Made in Finland, Vaajakoski. Aivan huippua. Kruunasi kyllä se jälkkäri meidän sunnuntailounaan.
Nyt jatkan aherrusta. Enää muutama sata sanaa ja essee on hoidossa. Sitten voi rauhassa sukeltaa virusten ihmeelliseen maailmaan.
Arkea Melbournessa
Täällä Melbournessa syksy on jo aika pitkällä ja lukukautta on enää jäljellä 2 viikkoa. Tosin sen jälkeen onkin sitten loppukokeiden aika. Hieman alkaa hirvittää ne tentit, mutta pitää yrittää olla panikoimatta! Edessä olisi vielä pari pikkukoetta ennen lukukauden loppua, sekä rokotusesitelmän pito. Hui! Varsinaisia loppukokeita minulla on patologiasta kirjallinen koe ja käytännönkoe sekä farmakologiasta ja mikrobiologiasta kirjaliset kokeet.
Siis mitä täällä tapahtuu?!
Juu, täällä voi tapahtua mitä vaan millon vaan. Toisinaan koko kaupunki kokoontuu tyynysotimaan ja joka tiistai kampuksella tarjoillaan ilmaista grilliruokaa ja livemusiikkia. Kampuksella on myös baari, johon voi poiketa vaikka päiväkaljalle jos luennot käy liian rankoiksi. Voi olla että Suomeen palattua kampus tuntuu liiankin rauhalliselta!
Aurinkoisina tiistaipäivinä on kyllä niin mukavaa istuskella ulkona kuuntelemassa livemusiikkia lounasta syöden. Tosin se mitä en olisi uskonut niin UniCafen lounasta on tullut ikävä! Täällä on vaan pikaruokapaikkoja, joista käydään hakemassa lounasta. Täällä lounas tarkoittaa sämpylää ja kahvia. Ja lounasaika on vasta yhdeltä. On vaatinut vähän harjoittelua tuo myöhäinen lounas. Suomessa kun ruvetaan jo kymmenen jälkeen luennolla valittamaan että on niiiiiiin nälkä!
Kävipä sitten niin että tentit ovat välillä 9.6.-27.6. Eiköhän minulla käynyt niin hyvä tuuri että vika tentti on 27.6! No, mutta päätimme että lennämme suoraan Brisbaniin ja vuokraamme sieltä auton ja ajelemme Cairsiin. Ehitään enemmän viettää aikaa Queenslandissä ennen kuin pitää palata takaisin opiskelemaan. Pitää sitten pistäytyä Sidneyssä joskus myöhemmin. Mutta ensi lukukaudella onkin 2 viikon loma niin siinä ehtii tehdä vaikka mitä. Täältä saa sinne aikas halpoja lentoja niin pitää siellä käydä piipahtamassa.
Olen myös enemmän tutustunut noihin luokkakavereihini. Hauskinta oli että siellä on poika, joka on ollut Suomessa vaihdossa vuoden. Itse asiassa Porvoossa ja asunut ihan Brunbergin makeistehtaan vieressä. Sillä on koulussa kahvikuppi jossa lukee ”Porvoon paahtamo”. Hassua kun se aina heittää keskusteluissa väliin sanoja suomeksi. Karjalanpiirakat, kossut, Heset, salmiakit taipuu... :) Ja se on käynyt suomenkielen kursseilla Nikkilän lukiolla!
Tuntuu tosi hassulta että kaikki vaihtarikamut puhuu kotiin menosta. Siis kotiin... Täh? Eihän täällä oo oltu kun noin 3kk! Tuntuu myös etten ole vielä lähellekkään tehny kaikkee mitä haluan tehdä. Mutta mulla onkin vielä hurjasti aikaa eli sellaset 6,5kk! Nyt ei edes oikeen ehi puuhailla mitää kivaa kun on vaan kokeita, kokeita ja sitten vielä loppukokeetkin... Ja rokotusryhmätyökin pitäis saada valmiiksi.
Viime viikonloppuna käytiin farmeilemassa. Homman nimihän oli yhteen kurssiin kuuluva fieldtrip. Kävimme lammastilalla, strutsitilalla (joka tuottaa nahkaa Cuccille), vapaakasvattoma sikatilalla, toisella lammastilalla, viinitilalla ja yllätys yllätys: lammastilla. Joo, ei nää lampaat oo mitenkään iso juttu täällä. Sikatila oli aika jännä. Siellä siat omissa kopeissaan makoili ja possut kasassa vieressä. Siinä oli isot aitaukset ja siellä ne sai möyriä miten huvitti.
Ja lokki lentää!!
Hauskaa vappua kaikille!! Mekin täällä toisella puolella maapalloa kokoonnuttiin ja juhlistettiin vappua tuolla meidän asuntolan keittiössä. Kämppikset hieman ihmetteli että mitä täällä keskiviikko iltana tapahtuu kun serpentiinipaukut räjähteli, ilmapalloja lenteli ja me oltiin puettu päälle vaaleanpunaiset pupukorvat. Vakoilimme myös webbikameralla millainen oli meno Kauppatorilla. Paljon näytti porukkaa paikalla olevan ja lokkikin siellä taivaalla lenteli.
Tippaleipiä ja kunnon munkkeja ei täältä löytynyt, mutta salmiakkia oli (lähetetty Suomesta) ja kyllähän sitä TimTameilläkin voi juhlia!! Simaa oli kyllä vähän ikävä.
Tänään meillä oli taas scandinaavi clubin ilmaiset pizzat ja paikalle ilmestyi myös insinööriopiskelijoita kuohuviinipullojen kanssa (olivat olleet juhlimassa edellisiltana ja jatkoivat juhlimista vielä tänään puolille päiville South Lawnilla). Olikin sitten ihan vappufiilis! Skumppaa toisessa kädessä, pizzaa toisessa ja taivaalta tulee vettä! Kovin kotoisaa!
Sillä välin kun sinne Suomeen on tullut kevät niin meille on saapunut syksy. Se on vähän outoa kun välillä on viikkoja että on joka päivä reilusti yli kahdenkymmenen asteen ja sitten tulee taas viileämpää. Hieman meitä maanantain joogatunnilla nauratti kun ohjaaja kiitteli että näinkin paljon ihmisiä on tullut paikalle näin kylmänä iltana (niinkin kymää kuin 14 astetta). Sukatkin saatiin pitää jalassa kun on niin kamalan kylmä...
Täällä ihmiset eivät osaa siirtyä kesästä syksyyn. Kampuksella kun kävelee niin vastaan tulee ihmisiä joilla on läpsykkäät (thongs) ja shortsit jalassa. Toisilla taas on talvikengät, villakangastakit, pipot ja hanskat. Että joko mennään vähissä vaatteissa tai sitten pukeudutaa ihan yli.
Viime viikonloppuna olimme vierailemassa maalla Maten buddyn Niinan luona. Niina on australialainen ja oli viime lukukauden Oulun yliopistossa vaihdossa. Kävimme Niinan pienessä kotikylässä ja kuokimme kahdet juhlat. Lauantai-iltana ranskalaisen naisen 40v. juhlissa kylän pubin juhlatiloissa ja sunnuntaina kävimme aussi naisen 50v. synttäreillä puutarhajuhlissa. Oli oikein mukava lähteä hieman pois täältä kaupungista, matkustaa junalla ja käydä vähän haistelemassa maalaisilmaa.
Viime viikolla täällä Melbournen yliopistolla oli Exchange Fair- vaihtarimessut. Kävimme siellä Helin ja Maten kanssa esittelemässä Helsingin ja Oulun yliopistoja. Niin ja tietysti edustamassa Suomea! Rakensimme kyllä tosi hienon ständin Muumikuvineen! Toivottavasti saadaan nyt paljon vaihtareita täältä Suomeen!
Puskailua Paratiisissa
Syksy
Syksy on saapunut Melbourneen! Outoa miten voikin olla näin syksyinen olo vaikka asteita oli tänäänkin päivällä yli kaksikymmentä. Mutta oli kyllä niin järjetön myrskytuuli ettei eteen päin meinannut päästä ja tavaroita lenteli. Pelkäsin koko ajan että jään jonkin lentävän roskiksen alle.
Hassua että hetki sitten oli melkein 40 astetta lämpöä ja nyt ihmiset kävelee talvitakeissa (mikä on kyllä hieman liioittelua).
Kävin tänään ekan kerran kokeilemassa koulun uima-allasta. Oli mukava käydä uiskentemassa vaikkakin oli kamala pettymys ettei saunasta ollut tietoakaan. Eihän uimahalliin voi mennä, jos ei pääse saunaan. :( Ja mikä oli myös ihmeellistä oli se että tietysti täällä uidaankin "väärin päin". Niin kuin kaikki muukin täällä menee väärin päin. Ajamisen lisäksi ihmiset ohitetaan vasemmalta, liukuportaissa seistään vasemmalla...
Täällä meidän kämpässä on nyt soinut jatkuvasti palohälyttimet. Joku on ilmeisimmin taas vähän kokkaillut! Palokunta joutuu vierailemaan täällä jatkuvasti ja me joudumme kipittelemään paloportaita alas ihmettelemään. Itse olen ollut paikalla vasta yhden hälytyksen aikana, mutta niitä on tapahtunut useita sillä välin kun olen ollut poissa kotoa. Sen siitä saa kun ahdetaan satoja ihmisiä saman katon alle.
Täällä Melbournessa on hurjasti suklaakauppoja ja mehubaareja. Mehubaareissa myydään vain erilaisia mehuja ja smoothisseja. Kaikki täällä kulkevat mehumukikädessä. Ovat muuten todella herkullisia... Suklaaseen erikoistuneita pikkukauppoja on myös paljon ja sen lisäksi "suklaaravintoloita", joissa tarjoillaan erilaisia suklaita pöytään. Pakko käydä kokeilemassa ainakin kerran!
Reissukärpänen hieman puraisi tuolla keski-Australiassa ja nyt jo kovasti suunnittelen talviloman roadtrippiä Sidneysta Cairnsiin!
Niin ja muuten, täällä voi aina vastata kaikkeen "No worries!". Olen myös monta kertaa vain todennut että "I`m just an exchange student.", jos en ole osannut vastata tai jos olen ollut väärän tiedekunnan ilmaisjakelutilaisuuksissa (tarkoituksellisesti). ;) Näillä kommenteilla selviää kaikesta... ;)
Pääsiäisseikkailu keski-Australiaan
Huima kymmenen päivän Central Australia seikkailu on nyt takana! Koko pääsiäisloma meni autiomaassa kiviä katsellen, tähtitaivaan alla nukkuen ja villieläimiä hämmästellen.
Meidän matkaporukka oli todella hyvä vaikka välillä väsyneenä ei ihan kaikkia olisikaan jaksanut. Mutta näin jälkikäteen muutamat jutut lähinnä naurattaa... Kuten Wendyn jatkuvat kysymykset ties mistä...
Aamulla herättiin aina todella aikaisin. Tulipa siis nähtyä paljon hienoja auringon nousuja ja laskuja aavikolla.
Formulat
Melbourne on täynnä formulahumua! Kaupunki on täyttynyt kisaturisteista, jotka kävelevät täällä fanipaidat päällä ja 4:n päivän liput kaulassa. Liikenne on sekaisin kun Albert Parkin ympäristö on suljettu ja kisoihin meneviä kyyditään erityis trami vuoroilla.
Koska asustelen tässä italialaiskorttelissa Carltonissa niin joka puolella liehuvat Ferrari-liput ja Kimi Räikkösen kuvia on ripusteltu ympäriinsä. Kaikki italialaiset ravintolat ovat täynnä ihmisiä ja fanikamaa on myynnissä joka nurkalla.
Huomenna ajetaan siis varsinain GP-kisa, jota olen myös menossa seuraamaan. Täällä kun nyt kerran ollaan! Lämpöä on luvattu noin 38astetta, joten Albert Parkissa voi tulla kuumat paikat!
Tänään kun kävimme St Kildassa beachillä niin sinne kuului ihan selvästi kuinka autot kiisivät! Puiston yllä myös pyöri hävittäjiä, jotka lensivät todella alhaalla... Niin että melu oli kamala!
Huomenna siis haistelemaan formuloita ihan tapahtumien ytimeen! :)
The Great Ocean Road
Taalla on ollut viikonlopun yli Moomba waterfestival, johon osallistuimme perjantai-iltana suomiporukalla kaymalla huvittelemassa tivolilaitteissa ja katselemassa Happy feet-elokuvan ulkoilmaesitysta.
Viikonloppuna olin yliopiston Outdoors Program:in jarjestamalla retkella the Great Ocean Roadilla. Matka saat olivat loistavat ja matka oli muutenkin todella onnistunut. Meita oli retkella 23 opiskelijaa ja aussioppaamme Ian. Kaikki muut matkalaiset olivat jenkkeja (joita talla kampuksella tuntuu riittavan) paitsi mina, Heli ja Matleena.
Lauantaina lahdimme matkaan 8 jalkeen ja ajoimme lahella sijaitsevan Geelong-kaupungin lapi meritielle. Ensimmainen ohjelmanumeromme oli surffaus oppitunti, mutta koska olimme ajoissa niin kavimme ensin ihmettelemassa KENGURUITA eraalla golf-kentalla. Siella ne kengut hyppivat golfareiden seassa. Ne ovat villeja, mutta paastavat hyvin lahelle silla ovat tottuneet golfareihin. Joten siis ensimmaiset 4 kengua havaittu!! Yksi niista oli viela aika pieni ja mutusteli ruohoa mamman vierella!
Surffaus oli todella hauskaa! Pari tuntia me sahlattiin siella aaltojen seassa saksalaisen opettajan avustuksella. Aivan loistavaa! Tassa mietittiin tyttojen kanssa etta milloin paasisi uudestaan harjoittelemaan! Kylla se aalto vie kovaa vauhtia kun vaan onnistuu kyytiin paasemaan!
Taman jalkeen kavimme eraassa merenranta kylassa lounaalla ja suunnistimme ihmettelemaan vesiputousta.
Matkan aikana pysahdyimme myos ihmettelemaan hienoja maisemia ja ihastelemaan koala-karhuja!! Aivan ihania karvapalleroita, jotka kovin mukavan nakoisesti vain vetelivat sikeita gumtree-puissa. Ainut vaan etta koalat syovat itseltaan kotia silla kun ne syovat puusta kaikki lehdet niin puut kuolevat. Nakyvissa olikin suuria puualueita taynna pystyyn kuolleita puita. Samalla selvisi miksi joissain puissa on muovirenkaat rungon ymparilla - jotteivat koalat paase kiipeamaan puuhun.
Yon vietimme Apollo Bay-kylassa ihanassa hostellissa. Saimme oman viihtyisan 3hengen huoneen. Illan vietimme tyttojen kanssa hiekkarannalla evaiden kanssa upeaa tahtitaivasta ihaillen.
Sunnuntaina kavimme ihmettelemassa sademetsaa. Oli kylla aika uskomattomia valtavia puita ja tiheita suuria "saniaisia". Ihania aania kun linnut lauloivat koko ajan ja vesi solisi. Ja tietysti yksi matkan kohokohdista eli 12 apostolia. Oli kylla hienoja kivimuodostelmia vaikka kuinka paljon ja paasimme myos hieman kastautumaan ihanalle hiekkarannalle kalliokielekkeiden valiin. Vesi oli kaivanut kallioihin isoja luolia. Valtavan hienoja maisemia taalla!
Kavimme myos paikalla johon siirtolaisia kuljettanut brittilaiva aikoinaan kariutui ja kaikki muut paitsi 2 ihmista kuolivat. Toinen pelastuneista oli mies joka selvisi vahemmilla vammoilla ja kiipesi jyrkanteen rinnetta ylos (todellakin mahdoton tehtava) ja haki apua loukkaantunelle naismatkustajalle. Molemmat selvisivat ja muuttivat myohemmin takaisin britteihin ja menivat naimisiin.
Matkan lopuksi kavimme viela eraassa kylassa syomassa ja uimassa. Merivesi oli jaatavan kylmaa vaikka ilma oli polttavan kuumaa!! Merenkaynti tosin oli paikalla niin kovaa etta kaipa vesi tulee niin kaukaa ulapalta eika yhtaan ehdi seisoa.
Viikonloput saldo oli kylla huima silla sain suoritettua 3 must do in Australia juttua eli nain kengut seka koalat ja kavin surfaamassa! Yksi viikonlopun huvittavimmista havainnoista olivat liikennemerkit joissa luki "Drive left in Australia". Etta nain taalla...
Nyt on taas kouluviikko alkanut ja saat lampenemaan pain. Tanaan oli parhaimmillaan 37astetta lamminta ja myos loppuviikoksi on luvattu lampoa!
Ekat luennot
No, niin nyt se koulu sitten toden teolla vihdoin alkoi. Tänään oli patologiaa.. ja sitten noilla muilla oli fysiologiaa ja anatomiaa mutta minä en niille luennoille osallistu. Vähän ihmetyttää miten nää oikeasti tekee ton tutkinnoin 4 vuodessa..!
Luennot on 50minuuttia pituudeltaan. Tuntuvat tosi lyhyiltä, koska välillä aine vaihtuu tunnin välein. En kyllä tiedä miten fiksua se on mutta näin täällä toimitaan. Lisäksi iltapäivällä oli joku Pathology practical, mikä oli hieman outo koska siellä piti vaan lukea tietokoneelta joku juttu. Mikä ihmeen practical tämä nyt oli! Luultavasti ne siitä vielä muuttuvat ihan oikeiksi käytännön harjoituksiksi sillä oli kyllä puhetta abduktioista. Siellä vaan pitäis olla oma labratakki ja arvatkaa vaan kuka unohti omansa Suomeen! Pakko siis käydä jostain saalistamassa uusi. Kuulema kirjakaupasta saa niitä ostaa!
Sellainen hieno juttu että saimme kaikki semester 1:n luentojen tiivistelmät cd:lla! Eli kaikki on valmiina ja niitä voi selailla millon vaan. Tosi kätevää. Ei tarvitse viime hetkellä printtailla mitään.
Viime viikolla tutustuin uuteen suomalaisvaihtariin Heliin, joka asuu samassa talossa kanssani! Heli asustelee pari kerrosta minun alapuolellani. Kivaa!
Eilen ja tänään on ollut tosi lämpöistä ja aurinkoista. Niinpä suuntasimme eilen nauttimaan lämpimästä säästä St. Kildan beachille Helin ja Maten kanssa. Tällä kertaa uskaltauduin myös uimaan suolaiseen meriveteen. Rannalla lekottelun jälkeen kun maha alkoi kurnia suuntasimme Yarra-joen rantaan Thai-ruoka festareille. Siellä sitten herkuteltiin annokset ja jatkettiin matkaa Moonlight cinemaan Royal Botanic Gardens:iin. Elokuva itsessään oli hieman erikoinen brittileffa nimeltä Withnail and I, mutta tunnelma puistossa oli hieno. Siellä makoiltiin pilkkopimeässä puistossa bean bead:eillä samalla kun isot lepakot pörräsivät ja kiljahtelivat ympäriinsä taivaalla. Ja tietysti herkuteltiin viinillä ja muilla eväillä. Koska täällä nyt on alkanut kesä vaihtua syksyksi niin nämäkin leffat pyörivät nyt viimeistä viikkoa. Harmi oli se kyllä kivaa katsella leffaa vaihteeksi jossain muualla kuin leffateatterissa!
Äsken tuossa käytävällä törmäsin erääseen naapuriini ja selvisi että hänkin opiskelee eläinlääkiksessä. Tosin vasta pre-vet vuotta, mutta hauska huomata että viereisestä huoneesta löytyy joku samalle alalle aikova!
On ollut hieman ongelmia nukkua. En tiedä onko tämä jokin viivästynyt jet lag vai mikä mutta toivottavasti pääsen siitä pian eroon. Ei ole kiva olla päivisin väsynyt.
Terkkuja kaikille sinne Suomeen!! Minä täällä kovasti odottelen että ensi viikonloppuna pääsen pois täältä kaupungista kun suuntaamme Great Ocean Roadille, jossa toivon mukaan pääsen näkemään kenguja ja koalakarhuja!
O-Week
Tiistaina kävimme Maten kanssa katselemassa erilaisia infokojuja kampuksella ja keräilemässä mukaan kaikkea ilmaista krääsää. Keskiviikkona alkoi oman tiedekuntani orientaatio infoluennoilla ja grillijuhlilla. Niin ja saatiin hienot paidat ja avaimenperät! ;) Illaksi oli merkitty dinner in Carlton, mutta kun menin paikalle niin selvisi että se olikin baarikierros Parkvillessä... Että näin. Jätin sitten baarikierroksen lyhyeen ja lähdin suomiporukan mukana kesän viimeiseen Night Markettiin herkuttelemaan ja kuuntelemaan musiikkia.
Torstaina oli kierros Melbourne Zoo:ssa, käynti poliisikoirien koulutuskeskuksessa, kierros eläinsairaalassa ja latotanssit. Päivä vaan alkoi hieman huonosti kamalalla rankkasateella, joten kun ehdimme eläintarhaan niin kaikki olivat litimärkiä. Lisäksi koko päivän oli aika kylmää. Tai siis kylmää ja yht äkkiä kuumaa ja sitten taas kylmää ja sitten taas kuumaa. Eihän täällä tuo ilmasto yhtään vaihtele, ei.
Eläintarhassa oli hieno perhosnäyttely, joka oli rakennus jossa oli pieni sademetsä, jossa perhoset elelivät. Sinne pääsi perhosten sekaan kävelemään.
Werribeen eläinsairaalla kiertelimme ja katselimme tiloja. Täällä hoidetaan samassa sairaalassa niin pieneläimet, hevoset kuin tuotantoeläimetkin. Sairaala vain sijaitsee aika kaukana Melbournen yliopiston muista tiloista, joten opiskelijat joutuvat matkustamaan pitkän matkan päästäkseen sinne. Tosin 3. ja 4. vuoden opiskelijat yleensä muuttavat asumaan Werribeen kampuksen omaan asuntolaan Kendall hall:iin tai johonkin lähistölle. Lisäksi eläinsairaala on todella vanha verrattuna Viikin uusiin tiloihin.
Muut kansainväliset opiskelijat ja aussiopiskelijat olivat pukeutuneet suunnilleen shortseihin ja t-paitoihin. Koska ilta oli kylmä niin minähän istuin fleece ja toppatakki päällä. Kaikki olivat kovin kateellisia toppatakistani. Jessicaa hieman nauratti että suomalainen Nelli istuu Australiassa toppatakki päällä!
Meidän oli tarkoitus yöpyä Kendall hall:in lattialla makuupusseissa, mutta yöllä vähän ennen viimeisen junan lähtöä päätimme yhdessä kolmen muun tytön kanssa lähteä takaisin Melbourneen omiin sänkyihin nukkumaan. Onneksi tultiin!
Eilen eli perjantaina oli suomimiittinki World Bar:issa. Sinne ilmestyikin aika paljon porukkaa ja oli oikein mukava ilta. Baari oli todella viihtyisä aitoine takkatulineen. Oli mukava kuunella miten kukakin on päätynyt tänne Melbourneen!
Tänään on onneksi ollut taas lämpimämpi ja aurinkoisempi päivä!! Ensi viikolla Great Ocean Roadille!
Viikonloppu on ohi...
Nyt on viikonloppu ohi... Onneksi... Ehtii ehkä taas hetken levätä. ;)
Lauantaina olin hieman shoppailemassa ja illalla meillä oli kokoontuminen Melbournessa asuvien suomalaisten kanssa. Paikalle meitä tuli yhteensä kuusihenkeä ja sillä porukalla sitten juhlittiinkin oikeastaan koko yö. Seuraan liittyi myös muutama aussi.
Eilinen eli sunnuntai menikin sitten suurimmaksi osaksi nukkuessa ja illalla olikin sitten tiedossa illallinen Carltonissa muiden vaihtareiden ja vaihdossa olleiden aussien kanssa. Paikalla oli todella paljon porukkaa. Söimme kolmen ruokalajin illallisen ja sen jälkeen suuntasimme jazz-klubille nimeltä Night Cat.
Suurin osa muista vaihtareista/study abroad opiskelijoista oli jenkkejä. Taisi paikalla olla myös joku saksalainen ja aika monta ruotsalaista. Kun istuimme pöytää ja rupesimme esittäytymään niin huomasin että vieressäni istui tyttö, jonka kanssa olin reilu kuukausi sitten jutellut facebookissa majoituksesta Melbournessa. ;) Miten sattuikin...
Jazz-klubilla oli kova meno vaikka olikin sunnuntai-ilta. Ja tietysti live-bändi soittamassa koko illan.
Luulin että orientaatioviikko alkaa tänään ja hyppäsin aamulla väsyneenä ylös, mutta huomasinkin että se alkaakin vasta huomenna! Onneksi! Tänään saakin lepäillä ihan rauhassa. :)
Huomenna on yleinen orientaatiopäivä ja keskiviikosta perjantaihin on tiedekunnan omia juttuja. Niin ja huomenna illalla kansainväliset eläinlääkisopiskelijat on kutsuttu erään professorin kotiin illallisille..! Tällaisia kummallisuuksia mitä ei ikinä tapahtuisi Suomessa.
